Ti illalla menin sitten syömään Filipin kanssa kebabbia, mut ei me museoon ehdittykään. Meinaa katseltiin Oslon kaupungin aluetta sieltä päin, missä oli tää kebab ravintolakin. Sieltä löydettiin aivan ihana paikka, mis oli ihan sellanen keinu minkä vois ajatella olevan Peppi Pitkätossulla(toi onks sillä sen tarinoissa oikeesti joku keinu..meinaa jotenki heti tuli mieleen Peppi ja sen avulla suloinen ystäväni joka on tällä hetkellä Ranskassa vaihdossa..). Se oli sellanen, mis oli pitkät narut ja sen kans sai ihan sairaan hienot vauhdit ja siinä lähellä oli viel jokea..tosta tuli taas mieleen, et oikeest tääl nauttii niin pienistä asioista. Tai johtuuko se kenties osaksi siitäkin, et olen menettänyt kolmen kuukauden sisällä kaksi tärkeää ihmistä<3 Toisaalta en mä ole koskaan tavoitellut kuuta taivaalta, paitsi ehkä omissa saavutuksissani yms;) Toisaalta ulkomailla taas kun on niin kaikki on uutta, viehättävää yms..ainaki aluksi...jotenki tuntuu et Suomessa on kaikki niin tuttua ja turvallista ja seikkailuja tahtosin päästä hakemaan!
Seikkailuista puheenollen, nyt kun olen lukenut ihmisten blogeja ketkä ovat Afrikassa tai Australiassa niin tulee olo et se vasta seikkailua onkin! Tää on niin samalainen maa loppujen lopuksi kun Suomi, mut ehkä tulevaisuudessa! Tää mitä on tapahtunut kuitenkin kolmen kk aikana kotimaassani, ni tekee asioista kuitenkin mulle sen, että voin sanoa että onneksi itse valitsin tämän paikan!
Tiistaihin vielä palatakseni niin tutustuin Filipin kaveriin Henrikiin. Mukavan oloinen hänkin, ja toivottavasti ehdimme näkemään vielä ennen kuin lähden Suomeen. Heh, nyt jo tuntuu et Suomeen paluu on liian pian, kun tajuaa että mulla on lähes puolet matkasta mennyt. Sekä asiasta tekee tällasen sekin, et mul on alkamassa viikon päästä vaikeimmat ajat. Joka päivä töitä tai koulua paitsi vkl:t eli ei hirveesti riitä sit aikaa muuhun elämään!! Nyyh, epäreilua tällainen!;)Heh, eihän tänne niitä tultu tekemään vaa näkemään ja kokemaan uusia asioita ja tutustuu uusiin ihmisiin!:)Heh, mut hei tähän lisäks se et nytki oon opiskellut 12 opintopistettä enemmä ku tarttee, et hei kyl mä oikeesti teen hommia vaiks vähän välil voi mun blogi kommenteista tuntua et haen vaa koulun ja työn ulkopuolista aikaa;)
Mut hei ke sanoin täällä ihmisille et mun tarttee saada tehtyä nii pal asioita, koulua, postikostien kirjottamista yms..et en millään voi tehdä mitään. Hmm..mitäs tein? Istuin koneella ja pohtisin miks mul ei oo hirveest tääl kavereita, ja miks tääl on jotai ihme ongelmia meidän käytävässä...meinaa oikeest meidän käytäväs tapahtuu! Yks tyttö kuulema valehtelee kaiken itsestään, ja joistain asioiden valehtelemisesta on mullekin jäänyt jo kiinni. Esim. valehtelee nimensä, isänsä nimen, koulutuksen yms..sit tää tyttö on kuulema saanut tältä käytävältä lähtemään jo 5 ihmistä! Sit tää kenet se sai nyt lähtemään, ni tekee kans ihan outoja asioita, kuten tuli yhtenä iltana/yönä heittelee oleskeluhuoneemme seiniin kananmunaa! Keskiviikkona kävin myös tanssiaerobicissä jälleen ja vitsit et tuntuu ihan mun jutulta! Vitsit et tanssimisesta saa hyvänolon!
Torstaina oltiin puhuttu Filipin kans et käytäis katselemassa museoita! Noh, hänen kaverinsa sit soitti joka oli tullut Oslon keskukseen muualta Oslosta...ja hänellä oli tyttöystävä mukanaan! Tää tyttö oli kiinalainen, ja heti alusta asti teki selväks et hei me tytöt ollaa yhtä!!:) Poikien kans jutellaan yms. mut tytöt ovat yhtä...you know what I mean!;)? Käytiin syömässä pitsaa yhdessä ja katottiin Oslosta joitakin paikkoja..luvattiin pitää yhteyksiä! Ehkä joskus menisin Kiinassa käymään poikien kans yhdessä...tai jotai..:) Kivaaa tutustua uusiin ihmisiin;) Sit kun tytön/naisen(26 v meinaa:D) kone lähti takas Kiinaan ja pojan/miehen takaisin kotikonnuille niin kierreltii hetki viel Filipin kans. Tavattiin mm.italialainen pariskunta, ja juteltii heidän kans hetki. Mut jännää et siinäki kävi nii miten yleensä helposti käy ku nainen ja mies tapaa naisen ja miehen(eiks olluki selkeesti sanottu) ni miehet ovat yleensä ne ketkä sit ottaa juttelub haltuun keskenään..meinaa ensin me naiset yritettiin tossaki jutella, mut ei menny kauaa ku tää italialainen mies alkoi puhumaan Filipille niin et katsoi vain häntä enimmäkseen. Jännää miten se menee useesti siihen et miehet sen keskustelun sit valtaa...ootteks huomannu samalaisia piirteitä?:)
Pe tein oikeesti hommia aamupäivästä, vaiks ihan turhan riitaanki pääsin osalliseks mitä käytiin Suomessa yhdessä kaveriporukassani...pe iltapäivällä tein ruokaa yhdessä Susannen ja Natalien kans, ja sit illalla Natalie värjäs mun hiukset. Nyt mul on iskeny villitys et jos värjäisin hiukseni blondiks, niinku periaattees se on mun oikea värikin;p Hmm..kun tuun Suomeen voisin ehkä tehdäkin sen:) Olis kiva nähdä itsensä sen värisillä hiuksilla monen vuoden jälkeen mitkä oikeesti mulle kuuluiski:) Hahaa oisin sit blondi joka ois värjännyt hiuksensa blondiks:) Mut siihen et saisin niist blondit menis kyl aikaa ennen ku ne oikeesti olis nii blondit mitä tahtoisin ja rahaa ihan mukavasti, mut asia minkä jätän hautumaan:) Sit illalla viel katoin Filipin ja Natalien kans Mamma Mian:) Olipa järkevää, ku katoin sen just viikko sit Lindanki kans:D No, onhan se yks mun lempparileffoista..
La aamulla nukuin pommiin. Jee,jee oli mahtava fiilis!:D Oltiin sovittu et lähettäis 9.30 Trönsbergiin ja Larvikiin, mut mäpä nukuin tohon asti. Tosiaan kello olis Suomessa 10.30 ku herään:D Oli mul ollu varttii vail yhdeksän kello soimas mut muistan ku laiton torkun, ja sit se herätti mut taas ja aattelin et noh ihan hetken pidän silmiäni kii ni en tartte herätystä...ku ei täs muuhun oo aikaakaa, mut se hetki oli sit se et nukahdin siinä:D Trönsberg on hieno kaupunki noin 2 h matka bussilla eteläänpäin Oslosta:) Vähän aikaa kateltii paikkoja ja päätettiin sit hakea nopeasti jotakin pientä McDonaldista..aattelin et joo,koska täl viikol oon syöny jo kebabin ja pitsan ni nyt otan vaa tortillan ku muut otti aterian. Mentiin ulos syömään, koska tää tulee täällä edullisemmaksi siten ja siel on hienot maisemat!:) Mut arvatkaapa kuka tuli vaa vihaseks ku sai vaa yhden tortillan! Joten sanoin et nyt tartten viel juustohampparin! Henni lähti mun kans sisälle(nii joo mun kans reissussa oli Henni, Filip ja Natalie). Sit mä tiskillä:Jag vill ha...öö I mean that I would like to have one cheeseburger. Siin sit hymyiltii yhdessä vähän kauppiaa kans sanomiselleni. Jonka jälkeen hän: "Do you want eat here?" Mä:"Yeas please...öö sorry I want to eat in outside:D" Heh, kyllä mä oon hyvä!:D Mut hei sain mä sen hampurilaisen ja sit saatii kaveriporukalla taas nauraa mulle ja kohellukselleni:D Kateltii viel aika kauan kaupunkia ja ostettiin postikortteja..hei jooh, lähetän ne ennen jouluu!;) Ainaki kaiketi;) Sen jälkee lähdettiin Larvikiin...
Filip sanoi et Larvikiin(mikä on hänen kotikaupunkinsa) on puolen tunnin ajomatkan päässä. Noh, jooh olihan hän melkein oikeassa. Oli sinne vaa 1 1/2 h!:D Mut nähtiin taas hienoja paikkoja, ja sit löydettiin hyvä kiinalainen ravintola! Saatiin mahtavaa palvelua! Ku oltii syöty huomas et kaikil alko menee silmät kiinni, mut siit alkokin viel lujempaa menemään ja tyhmempii asioita tekemään!:) Mut jooh, tota päästii me sit viimiseen la menevään junaan...:D Ja siel oltii VARMASTI RAIVOSTUTTAVIA KANSSAMATKUSTAJIA! Juteltii ja pelleiltii ku hullut:D Otin kaikkien noiden kolmen kaverini kanssa silmiin katsomis kilpailun, kuka nauraa ensimmäisenä!! Hahaa mä voitin monta kertaa...sen jälkee otettii ninja taistelu Natalien kans, jonka jälkeen päätin et rauhoitun ja menin eri penkkiriville kirjoittaa kortteja! Sillä tiesin et näiden kans en pysty nyt millään rauhottumaan!:D Ei kyl kestäny kauaa et nää kolme jo huuteli et palaisin heidän luokse, ja kerroin heille et meidän tarttee olla rauhallisia ja päätettiin tätä ollakin, kunnes automatka Oslon keskuksesta kotiin koittaisi, jolloin luvattiin pitää autobailut jälleen:D;) Heh, siis joten täällä hullu meno jatkuu, ja todellakaan ei ole huolta täl hetkel et olis liian vähän kavereita täällä. Näähän on kivaa seuraa, ja toimintaa riittää jokaiselle päivälle!;)
Pian lähden vastaan Suomesta saapuvaa ystävääni lentokentälle. Hän on täällä viikon, joten en pahemmin tuu luultavasti kirjoittelee kuulumisiani. Varsinki ku tarttee tehdä kouluakin täs sivussa...Mut sit kirjoittelen yhteen soittoon taas enemmän..Kuullaan, ja vaiks mun mielessä onki täl hetkel ku tääl menee hyvin lause:Koti on siellä missä onnelliset muistot syntyvät lause melko todellista..mut mun Naantalin kotia ei voita mikään!!:) Ja nii tahdon Helsinkiin mahdollisimman pian myös kun saavun Suomeen, sillä siellä minua odottaa ihana pikkuinen leikkikaverini, joka on syntynyt tällä viikolla lähiystäväpiiriini<3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti