"Mandoliinimiehen matka tää on täynnä elämää että joskus unohtaa voi kuinka toinen odottaa mutta muistan sinutkin"

Maanantaina: Klo.8.00 herätyskello soi. Äähh, MÄ VIHAAN MAANANTAITA!Mä vihaan kaikkea maanantaissa. Vihaan sitä, et tiedän et koko arkiviikko aikaisia aamuja edessäni, paljon työtehtävää ja koulutehtävää edessä, ei paljoakaan vapaata. Sitä paitsi mul on ihan sairaan kylmä ja pientä orastavaa nuhaa on tiedossa. Täs ei oo mitää hyvää. Noh, mut saan mä sinäkin aamuna itseni iloiseksi!:) Vaiks miettimällä sitä et tän aamun jälkee on yks vähempi aikaisista aamuista jäljellä ennen vkl:a!:D
Klo.8.30 pääsen päiväkotiin. Ensimmäisillä silmäyksellä huomaan et aikuiset on väsyneitä ja lapsetkin. Noh, en oo ainakaa yksin väsynyt. Tuntuu, että sinä päivänä mun on pakko aloittaa melkein alusta luomaan lasten kanssa suhdetta. Olinhan viime viikolla vain kaksi päivää päiväkodissa, koska muut olin koulussa. Yhtäkkiä kuitenkin kello on jo ykstoista ja harkkaohjaani tahtoo palaveriin kanssani. Yritän kysellä rakentavaa palautetta, mutta sellaista ei ole paljoa kuulema antaa. Hänen mielestään olen solminut tosi hienosti lapsiin jo suhdetta, vaikka olen ollut vasta kaks ja puoli päivää. Noh, tavallaan se multa luontuu luonnollisesti, ei mun tartte yrittää mitää. Mä tykkään lapsista ja ne musta, ainaki yleensä;) Mut tää onki se mikä antaa mulle voimaa tähän harkkaan. Sain kuulla vain että jatka samalla malilla et nyt aluksi on tärkeää juuri se et leikin ja olen lasten kanssa:)
Illalla Filip tulee illaksi juttelemaan kanssani, koska su oli jäänyt kaikki pahasti kesken. Kun olin tullut kirkosta hän tuli ja juttelimme puolkahteen asti(nii ihmetteelks joku jos olin sit ma väsynyt?) Mut toi juttelu aihe oli todella merkittävä, joten olihan se pakko jutella siihen saakka et sanoin et nyt mun on pakko mennä nukkuu;)
Tiistai: Päiväkodissa päivä ja ilta oli haavena saada olla yksin. Mut ei siit sit mitää tullut ku yks naapuristani sai mut tanssimaan hänen kanssaan keittiössä ja sit kauppaan. Jaah, noh siinähän se päivä meni.
Keskiviikko:Päiväkodissa päivä ja illalla tanssiaerobickiin. Matkalla sinne olin et joo yleensä tanssiaerobick saa mut kyl iloseks mut mitenköhän käy nyt ku oon tosi väsynyt ja nälkäkin ois. Eka biisi saa mut miettii et yleensä oon täs kohtaa ihan fiiliksissä. Toinen biisi sit jo viekin mut mukanaan! Jee, tanssiminen. Tää on se mun juttu!!:D Osaan sarjan lähes täydellisesti sarjan joitakin juttuja tarttis viel parantaa. Noh, seuraavaksi sit. Metrossa tullessani pois päin mietin et tosissaan ke on mulle onnenpäivä, silloin olen yleensä onnellinen ainakin iltaisin:D
Torstai:Päiväkoti. Ääh mä en jaksa! Tää saa mut hermoromahduksen partaalle. Jokainen lapsi vuorollaan itkemässä. Naisvaltaisten työpaikkojen tyypillinen ongelma ilmenee tässä päivässä, mut onneks pienimuotoisena eikä mua koskevana.:) Viimiseen tuntiin pyysin monta kertaa et Jumala oo mun kanssa nyt tässäkin hetkessä et mä en pian jaksa tätä. Nii Hän olikin!:) Vaiks tilanne päiväkodissa oli melko kaaoksinen niin tiedän et tein näytön tuona iltapäivänä et todellakin pärjään hankalissakin tilanteissa. Tiedän kyl paljon siitä miten asioita lasten kans hoidetaan, mut en tiedä vaa et kestäiskö mun pää sitä et tekisin virkaa päiväkotiin. Ehkä ne nuoret on se mun juttu!;) Toisaalta koskaan ei voi tietää ja lapset ovat vallan suloisia otuksia ja sitä paitsi voin myöntää et ihan sydämestäni pidänki näistä päivistä vaiks ne välillä voikin jossain kohtaa viedä mut hermoraunioin paralle:)
Klo.15.30 tulen kotiin ja juttelen Suomeen päin.<3 Sit oliskin jo pian aika lähteä Diakonhjemmetin(eli täällä kouluni) järjestämään illan viettoon. Fiilikset ei oo korkeella, en todellakaa tiedä ketä sinne on tulossa paitsi et molemmat vaihtarit mut jos niil on jotkut tutut siel jo ni mitä mä siel teen. Oon sitä paitsi tosi väsynyt! Klo.19.50 pääsen kouluun ja heti näen tutun ihmisen jonka kanssa jutella. Tosi kivaa vaihtaa kuulumisia!:) Tämän jälkeen näen vaihtarit ja Filipin ja Alexin:) Meen heidän kanssaan istumaan ja sit huomaan et siin vieressä on mun yhden kurssin kavereita. Sen kurssin, mikä loppui viikko sit. Nämä kun huomaa mut alkavat juttelemaan tosi paljon, ja jokainen sanoo et nykyinen kurssi ei oo sama ilman mua ja päivälläkin olivat puhuneet että kaipaavat mua sinne heidän kanssaan. Mikä ihaninta niin heistä huomasi, että he selvästi tarkoittivat sitä<3 Sit yks tyttö laulaa lauluja ja huokaisen niide aikana helpotuksesta.Täälhän tosissaan on tuttuja ja ihania ihmisiä<3 Mietin myös sitä mitä viikko sit multa pyydettiin, kun kirjoitan runoja enkuksi niin voinko antaa sen hänelle et hän tahtoo tehdä siihen instrumenttiversion. Vähäks siistii!:) Tähän tosisaan tahdon käyttää aikaa! Sekä ihan oikeasti nyt vois tulla paljon tasokkampia niistä ku vielä tänä kesänä. Laulujen jälkeen yksi tyttö, tulee juttelemaan mun kans, sanoo et juteltiin viimeksi vain englantia kuin juteltiin. Mielessäni on vaan et ai jaa, missäsköhän ja mitä ollaan juteltu toistemme kans:D Mä en tosissaan muista mis nää kaikki oon nähnyt ja sotkenkin niitä toisiinsa:)
Sit tulee sen illan odotetuin bändi lavalle ja pian mul on olo et mun on PAKKO päästä lavalle tanssii tuli näist kukaa mun kans sit tai ei. Pari biisiä ja lähden yksin lavaa kohden. Filip pysäyttää ja sanoo et ei osaa tanssia hyvin mut voi tulla:) Yllytän häntä tulemaan:) Siellä lavalla on yks poika joka tulee alusta asti meidän kans tanssimaan, kenet tunnetaan ennestään ja sit yks tyttö. Ihanaa, parasta saan pitkästä aikaa ihan oikeasti tanssia diskotanssia:) Tykkään! Tiedän myös mitä tuun tekee ku tuun Suomee! Tanssiii diskoon on PÄÄSTÄVÄ!! Tosin yritän ja ehtiä täälläkin! :) Tanssimisen jälkeen palaan pöytään ja siel on yks tyttö ketä en ollut nähnytkää vähään aikaa ja meillä riittää hirmuisesti puhuttavaa! Vaihdettaankin puhelinnumerot ja facebookiin lupaan lisätä:)Käyn hakemassa myös keskustelun välissä kakkua itselleni, sillä en ollut vielä ehtinyt syömään. Sit tajuttaan katsoa ympärillemme ja monet olivat jo lähteneet. Sit pöytäseurueeni yrittivät pyytää mua heidän kanssaan jatkoille. En kuitenkaan mene, sillä koulujutut vielä odottavat. Alex kantaa mua yhdellä hartiallaan sanoen et ihan varmasti tulen ja tämän jälkeen Filip tulee ottamaan musta kiinni ja sanomaan et ihan oikeasti mun tulee mennä heidän kanssaan. Mutta pysyin päätöksessäni. Jesh!!:) Tein sen:) Ilasta jäi tosi hyvä muisto, ja tykkään hurjasti näistä ihmisistä:)<3
Perjantai:Aamusta asti oon tosi onnellinen. Vkl alkamassa ja eilinen oli tosi onnistunut ilta. Tääl saan koko ajan kutsuja kaikkialle ja kaikkien kanssa tahtoisin viettää mahd. paljon aikaa! Mä voisin ihan oikeesti jäädä asumaan tänne jos opiskelut ei ois kesken ja rakkaimpiani ei olis Suomessa<3 Mä en voi koskaan hehkuttaa tätä elämää tarpeeks niin kuin Natalie sanos n.2 vko:a sit ni voisin sanoa saman tähän väliin sillä se pitää paikkaansa myös minun kohdalla:Älkää rakkaat ymmärtäkö väärin, mulla on suuri ikävä teitä, mut tätä paikkaa rakastan<3!

Sit tähän loppuun se et tänää olin koulussa ja illalla vietin aikaa itseni kanssa! Siivoilin ruokakaapin, jääkaapin ja omaanhuoneni sekä makoilin vaan sängylläni. Se oli ihanaa, tavallaan niin ku pysäyttää aika itekseen itselleen:)<3 Tulin siihen tulokseen et ihminen tarvitsee aikaa tosissaan itselle sopivassa määrin itselleen sekä sit itselleen sopivissa määrin toisille:) Silloin ihminen nauttii kummastakin paljon! Sit tahdon sanoa tähän loppuun, et tällä viikolla oli hurjaa huomata et ihan oikeesti en oo miettinyt vähään aikaa koti-ikävää pahemmin. Pieniä hetkiä tulee et nyt tekis mieli saunaa, yms. Mut kunnollista ei oo vähään aikaa tullut. Nyt täl viikol kuitenkin pariiseen otteeseen ku oon kuullu et joistakin läheisistäni tuntuu et oon tääl viel kauan ja et on ikävä ni tajusin et ihan oikeesti et en oo ees aatellu asiaa et jollai muulla vois olla ikävä kuin perheelläni. Vaiks tottakai on ku nyt aattelen jälkeen päin, sen takia tahdon yrittää pitää enemmän Suomeenkin päin yhteyksiä ku oon tajunnut et mul on vaa nii pal uutta ollu et kaikki on mennyt touhottaessa, mut kun pysähdyn katsomaan ympärilleni tajuan etten ole paljoakaan Suomeen päin ollut yhteyksissä! Sen takia nyt sopii lause:mandoliini miehen matka tää on täynnä elämää niin että joskus unohtaa voi kuinka toinen odottaa mutta muistan sinut kuitenkin<3 Todellakin muistan teidät läheiseni ja ikävä on valta jos sitä lähtee miettimään, niin kuin kyllä blogissani olen tämän teille aina silloin tällöin muistaneet sanoa<3 Nyt on vain aikani olla täällä ja kokea tämä kaikki ja pysähtyä miettimään maailman ihmeellisyyttä, kauneutta ja sitä miten hassua on ajatella et jos nyt jäisin tänne niin elämäni menis niin eri rataa kuin se että tulen Suomeen...loppujen lopuksi melko piankin! Oon jo yli puolen välin..hui!

Sunnuntaina uskonelämää täynnä

Ei ehkä mikää paras aika kirjoittamiseen, yö,väsymys ja tämän illan mietteet päässä, mut hei yritetään. Tahdon kuitenkin teille jakaa elämääni!

Sunnuntai: 10.00 herätys kello pirahtaa. Eih, onko pakko! Molemmat vapaapäivät oon herännyt ihan liian aikasin. Huomenna taas olis mentävä päiväkotiin. Noh, mut hei nyt positiivisuus heti aamusta käyntiin ku sä olotilaas voit itse paljon vaikuttaa. Tänää pääsen kirkkoon. Jes, mahtavaa ensimmäistä kertaa täällä ollessani! Tämän jälkeen katson puhelinta ja näen iskältä saadun viestin et viestin ajankohtana oli faffalla ja voisin puhua jos olen hereillä. Jooh, se olis ollut tätä aikaa klo.9 en mä nyt hullu oo! Su aamu ja hereillä tohon aikaan! Mut yritetään nyt kuitenki pommittaa jos se olis viel faffalla. Ai ei oo vai, no höh! Mut et faffa soittaa mulle. Mahtavuutta, tykkään! Viime kerralla kun olin jutellut niin loppus multa prepaid(vaiks onhan mul siel taas rahaa..mut en muutenkaa oo sil soittanu kellekää muulle Suomeen ku faffalle ja pommittanu iskää). Klo.10.25 aamupala syömät, ja puolen tunnin pääst olis pakko olla kirkolla päin tapaamas ystävää. Klo.10.55 hei jee mä oon eka tääl. Soitan ja sanon et meen sisälle oottaa. Oho, huomaan et siel on toinenki meidän koulun vaihtari Matthias. Juttelen ja sovimme et menen illalla toiseen kirkkoon,mikä on enemmän nuorille suunnattu. Tutustun myös kirkon muutamaan työntekijään. Saan kuulokkeet millä voin sit kuunnella enkuksi palvelusta jos tahdon.
Klo.11.30 tilaisuus alkaa. Tänään on erilainen kerta. Olemme saaneet lähetystyöntekijöitä muutamasta paikasta kertomaan työstään, mut muuten noudattaa jumalanpalveluksen liturgiaa. Loppulaulujen kohdalla pikkulapset nousevat lavalle laulamaan ja laulut on ihania! Kirkon toimintaa olenkin kaivannut! Mut valtaa hyvänolon tunne!:) Elämä on tässä ja nyt, sekä Jumala on läsnä!
Klo.13.00 toiminta loppuu ja Liv(koulukaverini)kysyy olisiko minulla muutama tunti aikaa olla hänen kanssaan. Tottakai, mun lähtö Suomeen kun on kuitenkin joka päivä askeleen lähempänä ja nyt olisi mahdollisuus olla yhdessä niin kyllä! Koulujutut saa odottaa. Hän esittelee mut kavereilleen ja ostaa mulle vohvelin. Matthias pysäyttää mut juttelemaan kanssaan ja Liv menee moikkaamaan muita. Tämän jälkeen Matthias on lähdössä, mutta sanon että jos tahtoo niin voi tulla meidän mukaan kanssa. Olihan Matthias muutama päivä aikaisemmin sanonut että pitäisi viettää enemmän aikaa yhdessä, ja tiedän et Liv:lle se on ok niin mikä ettei. Mennään käymään Vigelandparkenissa ku on kaunis päivä kävellä. Tämän jälkeen kuitenkin mennään kahvilaan ja ihana on istuutua tosi viihtyisään kahvilaan hyvässä seurassa. Mietinkin siinä istuessa et onko just tällaisista hetkistä ne vaihtarijutut tehty!Hyvä seura, ja kahvikupponen ei se iloisuus muuta vaadi;P
Pian kuitenkin Liv joutuu lähtemään, ja päätämme lähteä Matthiaksen kanssa tekemään koulujuttuja ennen kuin illalla menemme toiseen kirkkoon. Kotona ollessani raivostun taas meidän käytävän oudolle tytölle ja juttelemme naapurini kanssa et täytyy mennä valittamaan hänestä maanantaina.
Klo.19 alkaa toinen kirkko. MNF:n lavan näköinen lava odottaa meitä, ja tykkään suunnattomasti siitä huoneesta. Siellä on sellainen sydämenmuotoinen kynttelikkö ja pian laulu alkaa. "Minä rakastin sinua jo ennen kuin olit maailmassa". Voiko upeampaa sanomaa olla tai upeampaa rakkautta kuin Jumalan rakkaus ihmisiä kohtaan. Olen varma että meidän ihmisten tulisi oppia Jumalan rakkaudesta jotakin toisia ihmisiä kohtaan! Anteeksi antamista silloinkin kun se todella vaikealta tuntuu, toisten kohtelemista samanarvoisena kuin sinä olet, ennen kaikkea rakkaus meidän ihmisten välillä tulisi olla rakkautta!<3 Rakkaudesta meidät ihmiset on tänne luotu ja sitä meidän tulisi toisillemmekin jakaa<3
Toimituksen jälkeen Matthiaksen kans jään suustani kiinni kahvilaan. Tajuan yhtäkkiä et kello on yli kymmenen. Meidän piti istua yhdessä vaan korkeintaan tunti nyt oli mennyt 45 minuuttia enemmän. Oho!:) Mut toisaalta meidän luokse oli tullut meidän luokkalainen tyttökin juttelemaan ja jutteliminen oli tehnyt hyvää varsinkin kun juttelun aiheena oli ollut uskonelämä ja Jumala suhde! Ihana olo oli kirkon jälkeen, sillä se valmisti siihenkin et Jumala on totisesti meidän kanssa ihan jokaisena päivänä ja jokaisena hetkenä! Vaiks mua vaivas ennen kirkkoon menoa alkava viikko päiväkodissa niin nyt tietäisin etten tosissaan ole niissä hetkissä yksin. Aina Hän on kanssani!<3

VKO 42

Sitten se toinen lähes kokonaan täällä eletty viikko, mikä on harmikseni lopuillaan!

Maanantaina oli pari tuntinen koulupäivä, ja sen jälkeen hirmuisesti tehtävää. Mut tää viikko on näyttäny taas sen et AINA mulla ois tehtävää!:P Ma olin ajatellut et menisin tanssiaerobickiin, mut kun meidän koulusta yhdellä tyttöporukalla oli tapaaminen mihin mutkin oltiin kutsuttu niin päätin lopulta mennä sinne. Kerroin Natalielle asiasta ja pyysin hänetkin matkaani mukaan:) Tai no kerroin ja sanoin et en tiedä mitä tekisin, ja hän sanoi että lähtee sinne jos minä lähden muuten ei.:) Joten ehkä siit tuli se viimeinen piste sit sille et päätin lähteä:) Sitä ennen Natalie leikkas mun etuhiukset. Sen jälkeen oli todella paljon mukavampi katsoa itseä peilistä ja valmistautua tiistain ensimmäiselle harkkapäivälle! Aika tuolla tyttöjenillanistujaisissa todellakin lensi! Ihmiset olivat todella mukavia, ja harmittelimme yhdessä etten voisi ottaa heidän seuraavaa kurssia mikä alkaa ensi viikolla, koska olen harkkapaikassani. Meillä kun on ollut todella hyvä ryhmä!
Tiistaina olin sitten ensimmäistä harkkapäivääni tekemässä. Alkupäivä oli hyvä, ja jännitykseni oli karissut melkoisella tavalla. Päivä tosiaan oli alkanut paljon paremmin kuin olin ajatellut ja olin jo jutellut monen aikuisen kanssa sekä lapsiin tutustunut:) Keskipäivällä voisin sanoa et päiväni lähti menemään alamäkeä. Olin ajatellut, että saisin ruokaa sieltä, koska olin asiasta kysynyt heiltä ja he olivat näin sanoneet. Sain kuitenkin vain puolikkaan paahtoleivän kanniskan!! Huomasin että energiani väheni koko ajan huomattavasti, ja kun pääsin töistä olin todella nälkäinen ja väsynyt. Asiaa ei yhtään helpottanut se, että tiesin että mulla olisi miljoona asiaa tehtävänä. Kun saavuin kotiin ja istahdin sängylleni tunsin etten tahtoisi siitä noustakaan! Päätin kuitenkin ottaa itseäni niskasta kiinni ja menin keittiöön tekemään ruokaa. Mitä löydän? Uunin jossa on 300 astetta, ja sisällä vain leivinpaperin mikä on täysin musta! Mut se sai vihaseksi, sillä todellakin tässä käytävässä asuu eräs mielenkiintoinen henkilö(juuri se kenestä olen blogissa kertonutkin. Se joka valehtelee kaiken itsestänsä) ja sen ja sen poikaystävän sekä yhden tytön joka on täältä muuttanut pois tempaukset on välillä rasittavia! Näiden henkilöiden käyttäytyminen saa koko käytävän ihmiset suuttumaan vuoronperään sekä välillä samaan aikaankin!:D
Keskiviikkona olin tanssiaerobickissä ja menin nukkumaan saman tien syötyäni! Nukuin 10 h 30 min! Tää on nii tavallista et ku on uus paikka, uudet kuviot, stressi yms. ja vieras kieli et oikeest koko ajan nukkuu pitkiä yöunia jos vain pystyy!(koulutöiden takia ei aina pysty). Alussahan väsytti niiden pitkien yöunien jälkeenki ja se oli kaikilla täällä olevilla vaihtareilla sama juttu.
Torstaina sit tein koko päivän koulutöitä, koulussa sekä kotona! Torstaina oli viiminen koulupäivä yhtä kursseistani, ja siellä kaikki tahtoivat ottaa kaiken irti mitä pystyivät tuosta päivästä! Monet jäivät tunnin jälkeenkin juttelemaan mun kanssa, ja sopisimme että VARMASTI näkisimme vielä sekä yhteyttä pitäisimme!Hieno ryhmä ja en tahdo miettiä että sen kanssa tunnit ovat nyt ohi! Näillä viimeisillä tämän kurssin tunneilla oli mun vuoro esittää sosiaalityöntekijää! Sain palautetta että se oli mennyt todella hyvin, ja että kielitaitoni on noussut huomattavasti täällä olon aikana.:) Sain hyviä neuvoja tulevaisuuteen, miten voisin auttaa ihmisiä! Parini oli parasta mitä pystyin itselleni kuvittelemaan!
Torstaina lopetin puoli yhdeltä koulujuttujen tekemisen. Perjantaina sit olin koulussa ja sit yksi tämän käytävän asukkaista tahtoi jutella mun kanssa siitä, että miten häntä vaivaa tuon käytävän oudon tytön ja hänen poikaystävän käyttäytyminen. Sekä sain kuulla fb:ssä et mulla oli nimpparit, siis mitä häh eiks ne oo yleensä joulukuus?! Noh ratkaisu oli et mun nimpparit oli nyt ekaa kertaa suomalaisessa kalenterissa eikä vain suomenruotsalaisessa!:D Sit jo Filip tulikin tänne tekemään mulle ihan sairaan hyvää ruokaa! Syötiin meinaan Espanijalaisittain Pailaa:D Nam:p Osaa se kyllä tehdä ruokaa! Muutenkin vitsit et hänkin kohtelee mua ihan sairaan hyvin ja on todella ihana ystävä:) Aamupalallekin tuli tänne, kun teki mulle Amerikkalaista pannukakkua...se tahtoo mun kans nii paljon aikaa viettää ku vain annan...mut tosiaan nyt on aika rajallista! Mut sai se mut ylipuhuttua Holmenkolleniin käymään:D En tahdo koko aikaa kieltäytyäkään ja tänää oli tosi hieno sää niin oli pakko päästä ulos! Huomenna sit enemmän koulujuttuja hoidan! Paitsi et mun yhdestä kouluryhmästä yks tyttö pyys mut sen kans huomenna kirkkoon ni sinne menen kyllä aamusta, mut sen jälkeen LUPAAN tehdä koulua!

VKO 41

Näihinkin kahteen viikkoon on kuulunut paljon kaikenlaista touhuamista, oppimista, uutta nähtävää ja koettavaa sekä tietenkin tunteitakin on matkassa mukana:)

Vko 40 su iltapäivällä kävin hakemassa Kimmon juna-asemalta. Lähdettiin syötyämme, ja hetken juteltuamme Oslo kierrokselle. Sitä ennen sain tulijaisenikin! Uskomatonta! Varmaa salmiakkia kuus pussillista ja neljä pientä rasiaa sekä suklaata(taas Lindakin toi mulle 3 levyä:D) sekä Koskenkorva salmiakkia sekä Minttua..mut meni niist salmiakeista hyvä osa yhdessäkin ton viikon aikana..Vein hänet sellaiselle Oslo maistijaismatkalle:) Niin et käytiin katsomassa Holmenkollen ilta aikaan, ja Nationaltheatre(yksi osa-alue Oslosta, jossa on myös pieni ihana venesatama...)
Maanantaina päätettiin nukkua pitkään, koska su-ma yö oli venynyt pitkäks jutellessa! Mut noustuamme nautimme tasokkaan aamupalan, jotta jaksamme sitten touhuta kauemmin. Lähdimme Nationaltheatreen sekä sit päätettiin jo valloittaa mullekin uusia alueita Oslosta ja lähdimme metron kanssa lähellä olevan vuoren päälle:) Siellä seikkailimme aikamme ja tullessamme alas pysähdyimme kauniita paikkoja katselemaan:)Siellä löysimme rikkimennyttä asfaltinpalasia ja niistä tehdyn sydämen, mikä oli ison kivilohkareen päällä. Tästä otin kuvan ja myöhemmin viikolla valitsimme tuohon ystävyydestämme kertovan tekstin, minkä laitoimme kuvaan:) Tuolla näimme myös kengät mitkä roikkuivat ulkovalojen sähkölankojen päällä. Palattuamme asuntolaani varasimme Lillehammeriin liput tiistaille. Lähtö oli meille aikaisin aamulla, joka tarkoitti klo.9 heräämistä, joten menimme aikaisin nukkumaan:)
Tiistaina lähdimme Lillehammeriin:) Junasta maisemat oli todella kauniit! Vettä siinä ihan vieressä pitkän pitkän matkaa matkan keskivaiheilla, ja niiden takana sijaitsi vuoret!:) Sanoin pari kertaa jo junamatkan aikana et Norja on kyllä niin hieno paikka että tämä maa on valloittanut osan sydämestäni!<3
Lillehammeriin päästyämme olimme hetken, et joo kaupunki on itsessäänki jo kiva nähdä, mut et pyöritäänkö liikenneympyräs ympyrää vai mitä:D Noh, onneks jo juna-asemal oli karttoja ja oppaita ni niitten avulla päätimme lähtemään tutustumaan paikkoihin. Ensimmäiseksi pisteeksemme otimme Norjan olympia museon:D Paikka piti olla auki neljään ja olimme siellä vähän ennen kolmea, mut eipä siellä ovet olleetkaan auki! Höh! Noh jatkoimme mäkihyppypaikalle. Vitsit kun se paikka sai mut niiiiinn haluamaan muuttaa Norjaan!! Se oli ihan uskomattoman kaunista seutua! En edes lähde selittämään, näette fb:stä, siel taitaa olla jo jokunen kuva paikasta mut laitan parempia vielä tulemaan!:) Ja siis mäkihyppääjät saavat hyppiä niissä maisemissa, ja sit siel oli urheilukenttä sekä jalkapallokenttä. Sillonkin jotkut siellä harjoittelivat! Joo ei vaa Suomessa monessakaa paikassa oo yhtä upeita alueita urheilla:) Varsinkaan pk-seudulla!
Tän jälkeen päätettiin(tai no jooh suurin osa päätöksestä oli varmaa mun aikaan saannosta) lähteä kiipeilemään Birkebeineriä kohti! Vuoren rinnettä ylöspäin siis noin.8-9 km! Ja alaskin oli tultava! Bussit eivät liikkuneet enään siellä siihen aikaan.:) Heh heh:D Tuli mul pari ketaa olo et entä jos ei ehitä siihen viimiseenkään junaan mihin meil on liput! Ja meinas kuulema tuolla toisella mennä hermotkin mun ajatuksen/päätöksen kans:D Aaah ihanaa olla rasittava välillä, tai SIT EI! Oltiin me kumpikin lopulta sitä mieltä, että oli se sen arvoistakin. Alas tultuamme, ja eikä pahemmin aamupalan jälkeen syötyämme olimme todella nälkäisiä. Kimmo muisti et oli nähnyt Burger Kingin jossain juna-aseman lähellä ja sitä yritimme sitten metsästää ehkä sellasen 45 minsaa:) Eipä löydetty, vaan kävimme kaupassa hakemassa ruokia:D Mut päästyämme Oslon juna-asemalle tajusimme, missä hän oli nähnyt samana päivänä Burger Kingin:P..sinne sit mentiin syömään!:)
Molemmat oltiin väsyneitä matkan jälkeen ja ke päätimmekin ottaa rennommin:) Viettiin mukavaa aikaa lähinurkissa, ja to ja pe mulla olikin koulua...toi yks sit nukkus melkein kumpanakin päivänä sen ajan kun olin koulussa! Kieltämättä olin vähän kateellinen toiselle:D Mut sai se mut pidettyä ilosena ja hyvällä mielellä sekä oli kiva tulla koulusta kotiin kun tiesi että on ystävä odottamassa:D Sain tosi hyvää kohtelua häneltä nuokin päivät...ke illalla kun mun piti tehdä koulujuttuja ni hän teki mulle ruokaa! Ihan parasta!:D Ja sit to ku olin tosi väsynyt(koska ke oli venähtänyt pitkäksi ja to aamulla kouluun) niin hän tiskasi tiskit syötyämme ja pääsin nukkumaan!! PARASTA SIIHEN kohtaan oli sekin! Muutenkin kohteli mua kuin kukkaa kämmenellä! Torstaina koulupäiväni jälkeen kävimme museoita tutkiskelemassa, arkkitehtuurimuseo(mikä oli toistaseks kiinni, koska ei ollut näyttelyä käynnissä) ja sit modernintaiteen museo(mikä oli kiinni, vaiks sen kyllä piti olla auki esitteiden mukaan) mut päästiin me elokuvamuseoon! Vitsit se oli iso paikka, ja sellainen mihin mun on PÄÄSTÄVÄ tulevaisuudessakin paremmin tutustumaan:D(sillä sekin meni kiinni aikaisemmin ku olisin tahtonut:)). Lauantaina olimme Vigelansparkenissa, ja sit nähtiin Oslon kaupungin talo(sen edusta oli oikeesti tosi hieno..muuten siitä puheenollen siitäkin voisin lisätä kuvan fb:hen:D) kun kävelimme Opera talolle:) Kaiken kaikkiaan oli hieno reissu, ja su oli taas yhden ystäväni aika muutamaan kyyneleen kun lähti Suomeen takaisin, niin kuin teki Lindakin lähdettyään täältä(ääh mitä mä sit teen ku lähden?!:D tiedän jo nyt et se aika ei tuu olee helppo, sillä todellakin rakastan tätä paikkaa ja tahtoisin jäädä, mut osa musta iloitsee Suomen läheisten näkemisestä ja onneks sielläkin on mukavaa elämää;))

Ti-la vapaapäivät lokakuun alussa

Ti illalla menin sitten syömään Filipin kanssa kebabbia, mut ei me museoon ehdittykään. Meinaa katseltiin Oslon kaupungin aluetta sieltä päin, missä oli tää kebab ravintolakin. Sieltä löydettiin aivan ihana paikka, mis oli ihan sellanen keinu minkä vois ajatella olevan Peppi Pitkätossulla(toi onks sillä sen tarinoissa oikeesti joku keinu..meinaa jotenki heti tuli mieleen Peppi ja sen avulla suloinen ystäväni joka on tällä hetkellä Ranskassa vaihdossa..). Se oli sellanen, mis oli pitkät narut ja sen kans sai ihan sairaan hienot vauhdit ja siinä lähellä oli viel jokea..tosta tuli taas mieleen, et oikeest tääl nauttii niin pienistä asioista. Tai johtuuko se kenties osaksi siitäkin, et olen menettänyt kolmen kuukauden sisällä kaksi tärkeää ihmistä<3 Toisaalta en mä ole koskaan tavoitellut kuuta taivaalta, paitsi ehkä omissa saavutuksissani yms;) Toisaalta ulkomailla taas kun on niin kaikki on uutta, viehättävää yms..ainaki aluksi...jotenki tuntuu et Suomessa on kaikki niin tuttua ja turvallista ja seikkailuja tahtosin päästä hakemaan!

Seikkailuista puheenollen, nyt kun olen lukenut ihmisten blogeja ketkä ovat Afrikassa tai Australiassa niin tulee olo et se vasta seikkailua onkin! Tää on niin samalainen maa loppujen lopuksi kun Suomi, mut ehkä tulevaisuudessa! Tää mitä on tapahtunut kuitenkin kolmen kk aikana kotimaassani, ni tekee asioista kuitenkin mulle sen, että voin sanoa että onneksi itse valitsin tämän paikan!

Tiistaihin vielä palatakseni niin tutustuin Filipin kaveriin Henrikiin. Mukavan oloinen hänkin, ja toivottavasti ehdimme näkemään vielä ennen kuin lähden Suomeen. Heh, nyt jo tuntuu et Suomeen paluu on liian pian, kun tajuaa että mulla on lähes puolet matkasta mennyt. Sekä asiasta tekee tällasen sekin, et mul on alkamassa viikon päästä vaikeimmat ajat. Joka päivä töitä tai koulua paitsi vkl:t eli ei hirveesti riitä sit aikaa muuhun elämään!! Nyyh, epäreilua tällainen!;)Heh, eihän tänne niitä tultu tekemään vaa näkemään ja kokemaan uusia asioita ja tutustuu uusiin ihmisiin!:)Heh, mut hei tähän lisäks se et nytki oon opiskellut 12 opintopistettä enemmä ku tarttee, et hei kyl mä oikeesti teen hommia vaiks vähän välil voi mun blogi kommenteista tuntua et haen vaa koulun ja työn ulkopuolista aikaa;)

Mut hei ke sanoin täällä ihmisille et mun tarttee saada tehtyä nii pal asioita, koulua, postikostien kirjottamista yms..et en millään voi tehdä mitään. Hmm..mitäs tein? Istuin koneella ja pohtisin miks mul ei oo hirveest tääl kavereita, ja miks tääl on jotai ihme ongelmia meidän käytävässä...meinaa oikeest meidän käytäväs tapahtuu! Yks tyttö kuulema valehtelee kaiken itsestään, ja joistain asioiden valehtelemisesta on mullekin jäänyt jo kiinni. Esim. valehtelee nimensä, isänsä nimen, koulutuksen yms..sit tää tyttö on kuulema saanut tältä käytävältä lähtemään jo 5 ihmistä! Sit tää kenet se sai nyt lähtemään, ni tekee kans ihan outoja asioita, kuten tuli yhtenä iltana/yönä heittelee oleskeluhuoneemme seiniin kananmunaa! Keskiviikkona kävin myös tanssiaerobicissä jälleen ja vitsit et tuntuu ihan mun jutulta! Vitsit et tanssimisesta saa hyvänolon!

Torstaina oltiin puhuttu Filipin kans et käytäis katselemassa museoita! Noh, hänen kaverinsa sit soitti joka oli tullut Oslon keskukseen muualta Oslosta...ja hänellä oli tyttöystävä mukanaan! Tää tyttö oli kiinalainen, ja heti alusta asti teki selväks et hei me tytöt ollaa yhtä!!:) Poikien kans jutellaan yms. mut tytöt ovat yhtä...you know what I mean!;)? Käytiin syömässä pitsaa yhdessä ja katottiin Oslosta joitakin paikkoja..luvattiin pitää yhteyksiä! Ehkä joskus menisin Kiinassa käymään poikien kans yhdessä...tai jotai..:) Kivaaa tutustua uusiin ihmisiin;) Sit kun tytön/naisen(26 v meinaa:D) kone lähti takas Kiinaan ja pojan/miehen takaisin kotikonnuille niin kierreltii hetki viel Filipin kans. Tavattiin mm.italialainen pariskunta, ja juteltii heidän kans hetki. Mut jännää et siinäki kävi nii miten yleensä helposti käy ku nainen ja mies tapaa naisen ja miehen(eiks olluki selkeesti sanottu) ni miehet ovat yleensä ne ketkä sit ottaa juttelub haltuun keskenään..meinaa ensin me naiset yritettiin tossaki jutella, mut ei menny kauaa ku tää italialainen mies alkoi puhumaan Filipille niin et katsoi vain häntä enimmäkseen. Jännää miten se menee useesti siihen et miehet sen keskustelun sit valtaa...ootteks huomannu samalaisia piirteitä?:)

Pe tein oikeesti hommia aamupäivästä, vaiks ihan turhan riitaanki pääsin osalliseks mitä käytiin Suomessa yhdessä kaveriporukassani...pe iltapäivällä tein ruokaa yhdessä Susannen ja Natalien kans, ja sit illalla Natalie värjäs mun hiukset. Nyt mul on iskeny villitys et jos värjäisin hiukseni blondiks, niinku periaattees se on mun oikea värikin;p Hmm..kun tuun Suomeen voisin ehkä tehdäkin sen:) Olis kiva nähdä itsensä sen värisillä hiuksilla monen vuoden jälkeen mitkä oikeesti mulle kuuluiski:) Hahaa oisin sit blondi joka ois värjännyt hiuksensa blondiks:) Mut siihen et saisin niist blondit menis kyl aikaa ennen ku ne oikeesti olis nii blondit mitä tahtoisin ja rahaa ihan mukavasti, mut asia minkä jätän hautumaan:) Sit illalla viel katoin Filipin ja Natalien kans Mamma Mian:) Olipa järkevää, ku katoin sen just viikko sit Lindanki kans:D No, onhan se yks mun lempparileffoista..

La aamulla nukuin pommiin. Jee,jee oli mahtava fiilis!:D Oltiin sovittu et lähettäis 9.30 Trönsbergiin ja Larvikiin, mut mäpä nukuin tohon asti. Tosiaan kello olis Suomessa 10.30 ku herään:D Oli mul ollu varttii vail yhdeksän kello soimas mut muistan ku laiton torkun, ja sit se herätti mut taas ja aattelin et noh ihan hetken pidän silmiäni kii ni en tartte herätystä...ku ei täs muuhun oo aikaakaa, mut se hetki oli sit se et nukahdin siinä:D Trönsberg on hieno kaupunki noin 2 h matka bussilla eteläänpäin Oslosta:) Vähän aikaa kateltii paikkoja ja päätettiin sit hakea nopeasti jotakin pientä McDonaldista..aattelin et joo,koska täl viikol oon syöny jo kebabin ja pitsan ni nyt otan vaa tortillan ku muut otti aterian. Mentiin ulos syömään, koska tää tulee täällä edullisemmaksi siten ja siel on hienot maisemat!:) Mut arvatkaapa kuka tuli vaa vihaseks ku sai vaa yhden tortillan! Joten sanoin et nyt tartten viel juustohampparin! Henni lähti mun kans sisälle(nii joo mun kans reissussa oli Henni, Filip ja Natalie). Sit mä tiskillä:Jag vill ha...öö I mean that I would like to have one cheeseburger. Siin sit hymyiltii yhdessä vähän kauppiaa kans sanomiselleni. Jonka jälkeen hän: "Do you want eat here?" Mä:"Yeas please...öö sorry I want to eat in outside:D" Heh, kyllä mä oon hyvä!:D Mut hei sain mä sen hampurilaisen ja sit saatii kaveriporukalla taas nauraa mulle ja kohellukselleni:D Kateltii viel aika kauan kaupunkia ja ostettiin postikortteja..hei jooh, lähetän ne ennen jouluu!;) Ainaki kaiketi;) Sen jälkee lähdettiin Larvikiin...

Filip sanoi et Larvikiin(mikä on hänen kotikaupunkinsa) on puolen tunnin ajomatkan päässä. Noh, jooh olihan hän melkein oikeassa. Oli sinne vaa 1 1/2 h!:D Mut nähtiin taas hienoja paikkoja, ja sit löydettiin hyvä kiinalainen ravintola! Saatiin mahtavaa palvelua! Ku oltii syöty huomas et kaikil alko menee silmät kiinni, mut siit alkokin viel lujempaa menemään ja tyhmempii asioita tekemään!:) Mut jooh, tota päästii me sit viimiseen la menevään junaan...:D Ja siel oltii VARMASTI RAIVOSTUTTAVIA KANSSAMATKUSTAJIA! Juteltii ja pelleiltii ku hullut:D Otin kaikkien noiden kolmen kaverini kanssa silmiin katsomis kilpailun, kuka nauraa ensimmäisenä!! Hahaa mä voitin monta kertaa...sen jälkee otettii ninja taistelu Natalien kans, jonka jälkeen päätin et rauhoitun ja menin eri penkkiriville kirjoittaa kortteja! Sillä tiesin et näiden kans en pysty nyt millään rauhottumaan!:D Ei kyl kestäny kauaa et nää kolme jo huuteli et palaisin heidän luokse, ja kerroin heille et meidän tarttee olla rauhallisia ja päätettiin tätä ollakin, kunnes automatka Oslon keskuksesta kotiin koittaisi, jolloin luvattiin pitää autobailut jälleen:D;) Heh, siis joten täällä hullu meno jatkuu, ja todellakaan ei ole huolta täl hetkel et olis liian vähän kavereita täällä. Näähän on kivaa seuraa, ja toimintaa riittää jokaiselle päivälle!;)

Pian lähden vastaan Suomesta saapuvaa ystävääni lentokentälle. Hän on täällä viikon, joten en pahemmin tuu luultavasti kirjoittelee kuulumisiani. Varsinki ku tarttee tehdä kouluakin täs sivussa...Mut sit kirjoittelen yhteen soittoon taas enemmän..Kuullaan, ja vaiks mun mielessä onki täl hetkel ku tääl menee hyvin lause:Koti on siellä missä onnelliset muistot syntyvät lause melko todellista..mut mun Naantalin kotia ei voita mikään!!:) Ja nii tahdon Helsinkiin mahdollisimman pian myös kun saavun Suomeen, sillä siellä minua odottaa ihana pikkuinen leikkikaverini, joka on syntynyt tällä viikolla lähiystäväpiiriini<3

jatkoa äskeiseen

joo jäi kesken toi..nii sit ku tarkastajat huomasivat et mul oli kortilla rahaa ni sain anteeks asian täl kertaa. Olis muuten joutunut maksaa hieman PALJON!!
Mut niin viel yks asia. Me tehdään yhdellä kurssillamme Plan Norge:lle projektia. Plan Norge on yhdistys, mikä yrittää auttaa Afrikkaa. Meidän tehtävänä on keksiä ensi vuodeksi kamppania, mikä sais norjalaiset opiskelijat heräämään siihen et he voisivat auttaa näitä afrikkalaisia. Jos keksitään hyvä kamppanija niin se otetaan käytäntöönki. Olisko ihan sairaan mahtava asia? Sais todella olla osana noin hienoa auttamistyötä. Varsinki jos se oikeesti tois tulosta!:) Täytyy toivoa parasta, ja laittaa kädet ristiin sekä tehdä asian eteen parhaansa mukaan töitä! Eli jos jollekin tulee joku kamppanjaidea mieleen ni nyt voi kertoa mulle, ja voi olla osa suunnitelmaamme:) Jos keksii vaiks mikä kuva tai mikä teksti voitais laittaa kamppanjajulisteisiin ni kertokaa ihmeessä ja voitte olla mukana auttamassa:) Eli ihan mitä vaa tulee mieleen nii kertokaa:)
Mut nyt alan lopettelee ja yritän päästä kirjottelee useammin mitä nyt oon tehnyt! :) Yritän myös lukea muiden blokeja. Kuullaan kaikki ja pitäkää itsestänne huolta!:)

6 viikkoa kv-vaihtoani mennyt. Mitäh?

Nyt tuli olo, että pakkohan tänne on päivittää kuulumisiani PITKÄSTÄ AIKAAN. Mä oon ollu ihan hölmö välillä...Meinaa mul tulee mun menojen kanssa ongelma itseni kanssa. Viime viikolla yritin et olisin saanut hallintaan elämäni, sellattis et saan oltua järkevästi kiinni päivissä. Eli teen koulua, kävisin jumpassa, olisi omaa aikaa, olisi aikaa Jumalan kanssa, olisi aikaa olla yhteyksissä Suomeen päivän, olisi aikaa olla täällä ihmisten kanssa ja kokea asioita PALJON. Viime viikon alku menikin hyvin ja sain mun mielestä tehtyä kaikkea järkevästi. Viime viikon lopulla se lähti siihen, et sanoin jo itelleni:"hei kamoon sä oot tehny jo alku viikon hyvin ja tänne tulit hakee kokemuksia ja uusia ystäviä ni nauti niistä, ku pian taas tahdot viettää aikaa Suomesta tulleiden ystävien kanssa. Ja sit vakuuttelin itselleni et kun Linda lähtee kotia Norjasta nii sit tartun taas toimeen tehtävien, Jumalan kans olon ja itsensä olemisen kanssa. Et joo alkuviikosta oon tehnyt jo saanut järkevästi pidettyä asiat hallinnassa." Heh, no mites sit onkaa aika mennyt Lindan lähtemisen jälkeen.? Noh, oon tehnyt melkeen joka päivälle jo suunnitelmat. No, hei ei nyt ihan, on mul torstai ja lauantai viel vähän auki:D Tänään nyt teen töitä mitä tahdon saada aikaseks, illalla museoon ja syömään ulos Filipin kans(Norjalainen poika, meil on tullut tänne vakituiseks porukaks Natalie, mä ja kolme poikaa ni hän on yksi niistä...:) Nataliella on äiti ja mummi tääl vimppaa päivää kyläs ni hän on niitten kans, ja muilla pojilla on töitä). Toiseen kaveriporukkaan, keiden kans liikun jatkuvasti nykyään kuuluu pari tyttöä(Susanne, Natalie ja Liv). Liv lähtee Riikaan nyt keskiviikkona, joten eilisen jälkeen en näe sitä nyt viikkoon, mut Susannen ja Natalien kans vietetään perjantai iltapäivä ja ilta yhdessä. Tehdään ruokaa, ja jutellaan. Huomenna taas oon menossa ainakin Filipin kans Oslon museoihin. Oon tehny noitten kans suunnitelmia siks, koska oikeesti sit ku mul alkaa puolen toist-kahden viikon pääst harkka norjalaises päiväkodis ni oo lähes kaikki arkipäivät siel ja joitakin koulussa, ja ens viikoks saan sunnuntaina Suomesta ystävän...Ja tosiaan mun elämän vauhdista kertoo mun huoneen sekaisuus, nyt se on taas ku mikäkin kaaos, mut tuttuahan se on mulle välillä Suomen elämästäkin:D Mut mut hei viime viikol tää oli tosi siisti:) Ja jooh, kyl siivoon tän ihan just. Nyt vaa aika on mennyt niin et kun oon huoneessa oon netissä juttelemassa Suomen kavereiden kanssa, tai nukkumassa:D Mut jooh, ensimmäinen askel muutokseen on sen tajuaminen et tarvitsee tehdä muutos ja oon sen jo tajunnut, joten jos vaiks en tekis suunnitelmia torstaiks ja lauantaiks(tosin to iltana on luultavasti hengausilta noiden kolmen pojan ja Natalien kans..mut onhan mul se päivä ainakin vapaa:D)
Mut siis miten täällä päivät on mennyt. Vitsit kun tekis mieli kirjottaa paljon, mut kukaan teistä lukioista ei jaksa lukea tätä jos kirjotan kaiken mitä tekis mieli kirjottaa, mut siis yritän nyt väsätä lyhyen selostuksen:D. Viime viikon alkuviikolla kävin tanssiaerobicissä, ja tein koulua. Ke ja to oli koulupäivät. Mun yhdet haasteellisimmista tähän asti:D Keskiviikkona mun ryhmä oli opetusvuorossa. Se tarkoitti sitä, et pidettiin kolme oppituntia ENKUKS muulle ryhmälle! Mun puhevuoroa oli siis käytännössä noin 45 minsaa, hui jos joku olis joskus mulle sanonut et joudun luokan edes puhuu ENKUKS noin kauan ni olisin sanonu et hullujako puhut, mäkö enkuks esitelmää ja noin kauan!:D Aiheena oli sosiaalityössä perhetyö. Esitelmä meni hyvin, ja sen jälkeen oli puoliks voittaja olo, siis sillee et olin voittanu itseni ja tehnyt sen:D Mut sit tiesin et torstaina mun tarttis esittää asiakasta 30-45 min, joka tulee sosiaalityöntekijän vastaanotolle, et eipä kaikkea olla viel suoritettu! Mun aiheena oli 15 v tyttö, jota kiusattiin koulussa ja joka oli saanut kaks kaveria jotka olivat luvanneet et pääsisi parempaan valoon heidän kautta jos vain joisi alkoholia, sekä täl tytöl oli ahtaat kotiolot. Isä löi ja äitillä oli pieni vauva niin et ei ollut aikaa tälle tytölle. Sain sen aika hyvin vedettyä ainakin palautteesta päätellen.:) Jopa sain kuulla et olin saanut vedettyä sen niin aidosti et yks tyttö oli meinannut ruveta itkemään muutamassakin kohtaa. Sit sain kommenttia et mun kielitaito on parantunut, ja todella pärjään hyvin sen kanssa. Kieltämät tuli aika mahtava fiilis, kun olin kaiken saanut suoritettua:) Ja tiedossa oli et ens viikolla(eli tällä viikolla) vain ma koulua, ja loppuviikko etäopiskelua:).

To olin koulun oppilasyhdistyksen järjestämässä illanvietossa. Mentiin läheiseen kaupunginosaan(Songsvaanaan) retkelle, niin et laitettiin nuotio ja grillattiin ruokaa:) Tuli mieleen tän hetkinen partioporukkani Suomessa, ja tuli olo et PAKKO päästä keväällä taas toimintaan kiinni!:) Myös oman koulun opiskelijayhdistys tuli mieleen, kun nämä suunnittelivat oppilastoimintaa ja täällä noi toiminnan suunnittelut näyttää toimivan tällä hetkellä hyvin! Tuli itellekin mieleen muutamia kehitysideoita meidän koulun oppilasyhdistykseen:) Ilta oli mukava ja sain tutustuttua taas uusiin mukaviin ihmisiin:) Onneksi Liv ja Susanne olivat pyytäneet et lähden heidän kanssa tonne! Yritin suht aikasin lähteä sieltä pois, et olisin ehtinyt ehtiä puhumaan vielä Suomeen, mutta eksyttiin sitten Filipin ja yhden norjalaisen tytön kanssa metsään. Oltiinki sit loppujen lopuks viimeiset kotona!:D Ja kiva ku oltiin metroaseman vieres ni johan metro just nokkamme alta lähtee! Joten jouduttiin odottamaan puoltuntia seuraavaa, sekä sit ku päästiin metroon ni pysähdyttiin hetkeks rakennuspalon vuoksi. Kivaa tuuria, varsinki ku täl norjalaisel tytöl alkupäiväkin oli ollut pelkkää huonoa sattumaa...
Perjantaina sit Lindakin tuli mun luo. Oli muuten vaiks kuin kiva/huippu juttu!:D Ja tosi kiva et tulossa on muitakin. Kaikki kaverit ja tutut ovat tervetulleita! Joten jos vain Norja kiehtoo ja on mahdollisuus lähteä niin tänne vain! Asuminen nyt on ilmasta:) Kateltiin Lindan kans nähtävyyksiä ja tapas mun muutaman norjalaisen ystävänki. Launtaiks meidät oltiin pyydetty Afrikkalaisiin juhliin, ja Liv oli sanonu et maksaisivatkin sen jos tulemme..mut oltiin ihan tosi tosi väsyneitä, ku pe oli venynyt pitkäks ja la oltiin menty paikasta paikkaan koko päivä. Su pelästyin pahanpäiväisesti, kun tarkistajat tulivat metroon. Meinaa arvatkaa vaa kuka oli jättänyt näyttämättä koneelle korttinsa(tälle koneelle ei tartte näyttää kun kuukauden ensimmäisellä kertana). En sit siin ku pidettiin kiirettä metroon muistanut, et su oli alkanut uusi maksukausi . Noh, onneks mulla oli kortilla rahaa, ja kun kerroin asiasta niin !

3 viikkoa ja kaks päivää tulee täyteen jo, oikeastikko?

Vitsit oon ollut tosi huono nyt kirjoittamaan blogiani. Osittain tämä johtuu siitä, että olen mennyt yhtä menoa, milloin minnekin. En mä osaa olla paikallani, kun tiedän et tää on niin vähän aikaa mitä voin täällä olla. Täällä kun on paljon nähtävää, koettavaa ja sit ihmiset on niin ihania et niittenkin kanssa tahdon viettää aikaa ja PALJON! Siten opin hyvin kieliäkin:) Ja nyt jo oon oppinut melko paljon!:) Enää ei oikee oo sellastakaan oloa et tahtoisin kieliongelmistani valittaa. Varsinki ku tuntuu et nyt menee norja,ruotsi ja enkkukin ihan hyvin:). Mitä kielitaito onkaan kun lähden täältä joulukuussa? Tänään yksi vanha pariskunta tuli kysymään, mistä löytyy metrot ja oli ihmeellinen tunne itsellenikin et vaan ilahduin kysymyksestä. Joskus olis voinut mennä kieli keskelle suuta, ja olisin alkanut vähän panikoimaan et mitä vastaan!!:D Haa, jee tää näköjää kasvattaa totakin puolta mussa! Tulevaisuudessa voin matkustaa ympäriinsä, enkä ole kenenkään muun armoilla!:D Siistii!:p

Sitten mun on ihan pakko päästä kertomaan teille viime viikonlopustani meinaa se oli ihan sairaan upea!:) Torstai iltapäivällä lähdimme Sjoa:ta kohti(Oslosta 6 tuntia pohjoiseen päin). Matka sinne kului rattoisasti kuunnellen musiikkia, jutellessa Natalien ja Aleksanderin(norjalainen) kanssa sekä tutustuessa muutamaan muuhun ihanaan norjalaiseen ihmiseen. Varsinkin sen toisen kans olin viikonlopun aikana tekemisissä. Torstaina päästyä perille söimme, ja menimmekin nukkumaan, sillä seuraavana päivänä oli aikainen herätys. Lähdettiin SJOA:n vuorille. Vuori oli 1000 metriä pitkä, ja sieltä oli upeat maisemat!!!! Itse olin vielä vähän kipeä, joten suosiolla pysyin hitampien kanssa, jotta nyt tällä viikolla pääsen VIHDOIN JA VIIMEIN TANSSITUNNEILLE!! Jee odotan.Huomenna olen menossa!:) Perjantai iltana puhuin ihan hirmu paljon kaikkien kanssa, ja jäin viimisien kanssa telttaan istumaan. Meil oli tosi kivaa yhdessä, ja tuon illan tuun muistaa kans aina!

Lauantaina tein Brudsbendelin. En tiedä mikä se on suomeksi, mutta siinä hypättiin köyden varassa sillalta alas ja roikuttiin virtaavan joen reunalta toiselle. Huimaa! Olin sanonu kaikille et sit ei kannata jäädä sillan toiselle puolelle kauaksi aikaa miettimään hypätäkkö vai eikö, mut arvatkaapa hyppäsinkö saman tien itse. No en..no ei kyl kukaa mukaa..eikä mul kauheen kauaa menny. Huvittavinta täs oli se et pidin hypätessäni ääntä(mikä valittiin päivän parhaimmaksi äänisuoritukseksi:Dheh:)) Mut sit kun olin hypännyt niin pian suustani tulikin:"I did it! This is so wonderful.This is maybe the best acction thing what I have done" Ja se tosissaan oli aivan mahtavaa!:) Uudestaan on koettava joku kerta! Lauantai-iltana olinki sit tosi väsynyt(ihmekkös ku edellisenä iltana oli tullut valvottua) ja hetkeks tuli oli et:"ääh en jaksa millään puhua toista kieltä. Mä en tahdo! En jaksa. Voi kunpa saisin hetken puhua jonkun kanssa suomea". No soitinki kotiin ja puhuttuamme hetken olin TAAS se joka sinne telttaan jäi viimeiseksi ihmisten kans juttelemaan!!:D Mä tahdon puhua ja se on kivaa!!:) Varsinki ku pääsee tutustuu uusiin ihmisiin. No joo myönnetään oli mul la aika kova halu myös päästä rakkaimpieni ihmisten kans juttelemaan Suomeen!

Toisaalta nähdessäni täällä ihmisiä ja niiden ajatuksia, osaan taas arvostaa rakkaimpiani enemmän! Vaikka oon sosiaalinen, niin oon melkoinen tarkkailijakin! Huomaan taas asian, mitä oon huomannut Suomessakin, että jotkut ihmiset tosissaan esittävät muuta kuin ovat. Etsivät ihmisiä joista voisi hyötyä, tai jotka voisivat saada heidät parempaan valoon! Yksi asia mitä inhoan yli kaiken!! Läheistempien ystävieni kanssa tiedän, että he ovat minun kanssa juuri siksi että minä olen minä! He ovat aitoja, ja vitsit että kunnioitan heitä juuri ton aitouden takia SUURESTI!! Aitoa ystävyyttä ei korvaa mikään!!:) Ja parasta on että muutenkin he ovat mahtavia ihmisiä<3 Täälläkin aitoja ihmisiä on ja paljon, ja tykkään heistä ja heidän kanssa aikaani vietänkin! Olen ollut täällä vasta 3 viikkoa ja suurinpiirtein tiedän ketkä esittävät ja ketkä eivät, ja tästä olen hyvin tyytyväinen!
Ja sitten sunnuntaihin eli eiliseen. Eilen olimme koskenlaskussa. Vitsit sekin oli tosi kivaa ja tuun tekee senkin tulevaisuudessa uudestaan! Tämän jälkeen vielä söimme ja jatkoimme kohti kotia! Suurin osa nukkui bussimatkasta suurinpiirtein puolet matkasta.

Muuten yhdeltä pojalta sain palautetta viikonloppuna et suomalaiset olisivat surullisempia ja hiljaisempia kuin missään muussa maassa. Hänen sisko oli ollut suomessa opiskelemassa, ja kun oli asuntolassa mennyt keittiöön nii kaikki olivat menneet ihan hiljaisiksi eikä kukaan ollut puhunut mitään. Sanoin kyllä, että tämä ei ole sitten koko totuus meistä yms. Tosiaan Suomessa voidaan kanssa jäätyä kun huomataan ulkomaalainen, mutta suurinosa ainakin mun mielestä meistä on sosiaalisia(yhtä sosiaalisia kuin norjalaiset) ja voidaan jutella paljonki ulkomaalaisten kans:) Mutta on meitäkin tietty joka lähtöön...

Tänään sain Suomesta ihanan paketin ja se piristi suuresti päivää! Oli mulla siihen saakkakin ollut mukava päivä, kun oltiin Norge Planissa tutustumassa(kun alotetaan niiden kanssa tekemään yhteistyötä..siitä enemmän sit myöhemmin) ja sitten aloitimme ryhmäni kanssa ryhmätyötä sekä jäin muutaman opiskelijakaverini kanssa vielä hetkeksi juttelemaan ja hoitelemaan asioita kaupungille:) Mut nyt lopetan ettei veny äärettömyyksiin, mut hei sen sanon viel niille läheisilleni ketkä tietää mistä ollaan vedetty eniten herjaa lähdettyäni tänne et jep hahaa näyttää aikalailla että se toteutuu, mutta mutta tiedän mitä teen...;)Tästä sit enemmän muualla...

Ekan viikon jälkeen

No niin nyt on aika paljon tapahtunut. Keskiviikkona oltiin Vigelansparkenissa Natalien ja Hermulenin(Hennin) kanssa. Vitsit oli muuten ihan sairaan kaunis puisto, ja sielt löytys kivoja juttuja. Laitan kuvia sieltä heti kun pystyn.

Myöhemmin illalla mentiin Holmenkolleniin! Matkalla sinne Hennin poikaystävä Sebastian osti kaikille meille nuorille naisille keksit. Oli mahtava istuu hänen vanhempiensa autossa, ku heti tuli kotoisampi olo ku pääsi paikkoihin autolla:) Holmenkolleniin saavuttua otettiin Natalien kanssa kuvia. Siellä kun oli aivan uskomattomat maisemat! Joitain japanilaisia oli myös kameroitten kanssa, joten hyvin kuuluttiin ryhmään;) Kun menimme hotelliin sisään, Henni ja Sebastian oli jo ostanut meille drinkit ja muutenkin pitivät huolta, että olihan meillä kaikkea mitä tarvitsemme. Kyselivät monesti, että jos tahdotaan jotain niin he kyllä hakevat. Tosi ihania ihmisiä kummatkin! Yhteinen ryhmäkuvakin otettiin ja siitäkin näette kuvan aikanaan.

Torstai olikin vaikeampi päivä. Enkku ei sujunut, ja vain jotkut ryhmästi jaksoivat tulla juttelemaan. Opettajat olivat huolissaan yskästäni, mikä on aina PALJON pahemman kuuloinen mitä on ja yksikin lähti hakemaan teetä mulle.:) Perjantaina sit jotkut opettajat olivat kuulleet, että en ole hyvä englannissa ja hyvä ruotsissa joten tarjosivat tätä kieltä käytettäväksi. Mutta sanoin, että selviän kyllä, ja kyllä mä ymmärränkin lähes kaiken mitä puhutaan. Paljon vaikeampaa on tuottaminen, mutta annan mennä sit osaks änkyttäenkin tän alun. Eiköhän se sielt sit ala tulee ku on saanut lämmitettyä sen! Mut niin tosiaan opettajat pitävät meistä vaihtareista täällä tosi hyvää huolta!

Perjantain ryhmästä tykkäsin paljon enemmän, koska he todella tahtoivat jutella ja heitä ei haitannut vaikka en ollut hyvä enkussa vaan he jaksoivat jatkaa yrittämistä. Ton ryhmän kans sain puhuttua ruotsiakin lounastauolla, ja kaikki siit ryhmäst oli tosi mukavia. Ihmisiä joiden seuraan aion tulevaisuudessakin hakeutua.

Eilen oltiin juhlissakin. Siellä oli suurimmaks osaks kivaa. Mut siel kieltämät tuli vahvin koti-ikävä tähän astisista kokemuksista, koska suuri epätoivo kielitaidon suhteen tuli vastaan. Huomasin, että jotkut ihmiset olivat huomanneet kielitaito ongelmia, ja minua kohdeltiin sen mukaisesti. Minulle kerrottiin asioita paljon, ja keskitettiinki ne mulle mut välillä kun yritin sanoa jotain ni jos siitä ei tuntunut heti tulevan mitään se jätettiin huomiotta ja jatkettiin omaa kertomista. Toivoisin et ne oltais enemmän otettu huomioon, sillä yrittämällä vain voin oppia. Jokatapauksessa meidän kans oli mukavia ihmisiä. He tulivat yhdessä,istuivat meidän kanssa ja lähtivät yhdessä pois. Ja omapahan on vikani et kielitaito ei oikein oo vahva!! Jos vaiks joskus olisin aikaisemmin harjoittanut sitä paremmin! Mut joo kyl, se siit kun oon kielen kans kuitenki koko ajan tekemisissä. Eilenki ku tulin kotiin, ni tuntus et pääs ei olis kuulunukkaa ku enkkuu...

Tänään onneks sain sovittua tuon amerikkalaisen tytön kans, et kun näytän hälle sanoja mitä en osaa lausua ni voidaan katsoa niitä yhdessä. Hän opettaa mua lausumaan niitä. Tuli tosi hyvä olo, sillä näin todellakin opin!! Sanoja yritän opiskella nyt paljon aina ku vaan oon huoneessani, muuten taas kuulen ja puhun enkkua.

Tänään norjalainen poika Filip lähti opastamaan mulle ja Natalielle Osloa. Hän vei meidät ihan uskomattoman kauniisiin näköalapaikkoihin!! Sit oltiin Ooppera talon edustalla. Siel oli tosi ihmisläheinen lintu, jonka kanssa vietin aikaa kun Filip otti kuvia meistä:D Sen kans monet turistit jäivät leikkimään.:) Sit oltiin jäällä jota kukaan muu ei voi käyttää..hehe;) Suomeks sanottuna otettiin kuvia kun seisottiin heijastavien ikkunoitten edessä ja se näytti kuvis et oltais oltu jäällä. Oopera talolta lähdettiin syömään kebabbia:) Täällä kebabin väliin laitetaan maissiakin:)..Kaiken kaikkiaan vietettiin päivä, jonka tulen aina muistamaan! Vitsit, iloitsen kyllä niin suuresti siitä et olen nyt jo löytänyt ihania ihmisiä ympärilleni täällä:) Ja täällä on ihan uskommattoman kauniita paikkoja. Sanoinkin Filipille ja Natalielle tänään, et on outoa ajatella miten lähellä Suomea on niin eri tavalla kaunista!! Viel ku pääsen vuonoille ja enennän liikkumaan Norjaan!!

Mut ennen kuin kirjoitan elämän tarinani, ni lopetan. Tänään sain juteltua Saaran,Lindan, Tatun, mummin ja vanhempieni kanssa. Eilen kuulin vähän Johannasta, Tatusta ja Saarasta(tulloinkin:D), vanhemmistani ja Neasta(:D) sekä Kimmosta. Nyt kun mietin näitä yhteydenottoja ni vitsit ku ne on ollut mukavia ja tahdon pitää yhteyksiäkin täällä pitää ihmisiin! Tänään varsinki Linda sai mut nauramaan olemalla vaa oma suloinen persoonansa, ja jes se on tulossa tänne!! Siit tulee nii huippu viikonloppu!! Ja ainakin Kimmo ja perheeni sekä ehkä Jennikin tulevat käymään:D Mut ei mul kunnolla kieltämät Suomeen oo ikävä(ku oon ollu nii vähä aikaa vast), mut tiedän et sekin aika tulee...:D Ja on mul siel olevia ihmisiä ikävä! Ja tosiaan niin kuin eilen oli, niin tulee olemaan hetkiä kun ikävöin kotiinkin. Mut viihdyn täällä ja tää on mun koti nyt 4 kk:ta:D

4 päivänä

Hmm, mistäs sitä aloittais? Eilen oli orientoiva päivä. Tapasin kaikki tän koulun vaihtarit. Näitä on tänä vuonna vain 3 minun lisäkseni. Natalie USA:sta, Matthias Saksasta ja Magdalena Irlannista. Ensin kokoonnuimme luokkaan kordinaattorimme kanssa, ja juttelimme yleisistä asioista. Jo kertoessamme itsestämme huomasin, että olen heikompi englannissa kuin muut ja vaistosin toisien sen ymmärtävän. Hävetti vähän oma kielitaso ja eilisen päivän se vaivasikin. Kuulimme eilen myös retkestä Sjo:hon, minne voi ilmoittautua koulustamme 50 oppilasta. Itse todellakin tahdon mennä! Sinne lähdetään 2 viikon päästä viikonloppuna. Siellä kiipeillään vuonoilla, koskealasketaan, ja kaikkea muuta erikoista ja kivaa!! Onneksi olin jo kotona varautunut tähän, niin mulla on kaikki mitä tarvitsen retkelle!

Eilen myös muutama koulun oppilas esitteli Oslosta meille paikkoja, ja sain ostettua samalla reissulla ruokaa. Ostimme Natalien kanssa joitain ruokia yhdessäkin!:) Ja eilen illalla hän tekikin meille ruokaa:) Yksi norjalaisista tytöistä tuli myös syömään meidän kanssamme! Näiden tyttöjen kanssa juttelin todella paljon eilen. Katsoimme myös kuvia perheistämme, ja ystävistämme!

Eilen minulla valui koko päivän nenä ja oli ärsyttävää ku piti niistää 10-15 minuutin välein.

Tänään oli jo aamulla oppitunteja ja yllätyksekseni huomasin ymmärtäväni ainakin lähes kaiken mitä opettaja kertoi!! JEEEE!!! :D Tänään myös sain aamulla jo juteltua enemmän Natalien ja Matthiaksen kanssa. Jos tää jatkuis näin nii eihän mulla oo mitään ongelmaa! Pian osaan vaa enemmän englantia ja sit pystyn juttelee viel enemmän! Tätä/näitä päiviä odotankin! Jos oikeasti kielitasoni kehittyy näiden 4 kk aikana paljon, voin luvata että pidän sen yllä. Kuka tietää vaikka vihdoin ja viimein opiskeltuani tekisin sen mitä harkitsin jo vahvasti lukiossa eli lähtisin Amerikkaan au pairiksi! Yksi niistä harvoista asioista, missä todella oon katunut päätöstäni, siis se kun en lähtenyt Floridaan heti lukion jälkeen. Mut tää Norjan matka vois antaa au pairiksi lähtemiselle loistavan pohjan. En kuitenkaan ole vielä tehnyt päätöstäni tuossa au pairi asiassa, koska en tiedä miltä elämäni tuolloin näyttää, mutta voin myöntää sitä harkitsevani vahvasti! Sitä paitsi se voi olla joku aivan muukin paikka kuin Amerikka minne suuntaisin. Tahdon myös ottaa yhden asian kerrallaan ja päivän kerrallaan, joten nyt keskityn tähän päivään täällä!

Tänään olenkin luultavimmin lähdössä Holmenkolleniin Natalien ja yhden norjalaisen tytön ja hänen poikaystävänsä kanssa(vitsit kun en vielä nimeä muista:)). Menemme Holmenkollenissa ravintolaan katsomaan jalkapalloa skriiniltä. Tämä norjalainen tyttö, kun kannustaa Rosenborgia, ja meitäkin Natalien kanssa kiinnostaa peli. Tästä tulee varmaan tosi kivaa, sillä näiden ihmisten kanssa viihdyn todella hyvin.

Sit vielä yks asia, minkä tahdon jakaa teidän kanssa on se, et tällä norjalaisella tytöllä on undulaatti Hermuulen. Tämä on aivan ihana! Aluksi kuitenkin vähän pelkäsin häntä, ja kun hän tuli kädelleni hän alkoi näykkimään minua. Kuulema merkki siitä, että tahtoo tutustua ja tietää kenen kädellä on. Uskalsin kuitenkin pitää häntä olkapäälläni enkä enää ole niin pelokas tämän suhteen.

Mut jos nyt vaikka yrittäisin lopettaa kirjoittamista niin ehkä jaksatte lukeakin. Kommentoikaa jos olette lukeneet ja pitäkää muutenkin yhteyksiä. Vaikka täällä on kaikki hyvin, vähän kaipaan teidänkin luokse!!:) Keeping in touch!!;)

2 kokonainen päivä Oslossa

Vitsit must tuntuu just täl hetkel et mun pää halkee. Oon tulos kipeeks, ja siit en tykkää yhtään! Miks heti tähän alkuun tarttee sairastaa? Kiva ku koko ajan oot niistämässä...mut hei on täs suurin osa hyvääkin, joten valittelut sikseen!!:D

Tänään menin aamulla kouluun vapaaehtoisesti!! Nii onks mulla kuumetta? No ei, vaan tahdoin jo mennä tutustumaan koululaisiin ja kouluun! Juttelin yhden opettajan kanssa heti alkuun. Tämän jälkeen alkoi tervetuliaistilaisuus. Hah, tajusin sieltä sun täältä lauseita, ku he puhuivat norjaksi. Tervetuliaistilaisuuden jälkeen päätin mennä syömään, kun muutkin menivät.

Siinä jonossa tulikin todella kiltti maahanmuuttajapoika juttelemaan mun kans, ja pyysi syömään hänen kanssaan. Olin osaksi tosi tyytyväinen, mutta samalla jo mielessäni pyöri että tahtoisin suurempaan porukkaan päästä tutustumaan. Pöydässä hetken juteltuamme, hän pyysi minua viettämään illan hänen kanssaan. Ekaks menin vastaamaan hyväksyttävästu, mutta tämän jälkeen aloin miettimään enemmän asiaa. Tämä senkin takia, että eilen illalla muutamia norjalaisia sairaanhoitaja opiskelijoita kävi juttelemassa mun kans ja ehdimmme suunnittelemaan kaikkea mitä tekisimme yhdessä. Uskon heidän tulevan tänään oveni taakse. Heidän kanssaan viihdyin TODELLA hyvin, joten inhottavaa jos heti alkuun olenkin muualla!!

Toisaalta näin toisen vaihtarin ennen kuin koulusta lähdin ja hänen kanssaan lupauduin käymään kaupassa ja tekemään ruokaa. Hän oli USA:sta. Todella mukava nuori nainen hänkin!:) Eniten vain vaivaa se, et tosiaan nyt on puhuttava englantia ja se ei oo kauheen vahva. Toivottavasti hän jaksaa mua siitä huolimatta! Toisaalta menihän mulla ihan hyvin tänään ku juttelin englantia tämän maahanmuuttajan(sit siihen meidän kans tuli nuori nainen, joka on myös maahanmuuttaja), tän vaihtarin ja sit opettajien kans. Ja näin sit ainakin opin kieltä!

Mut jooh kaikki hyvin, kunhan ei ota huomioon sitä et oon kipee. Sit toinen asia mis menee hermot pian on keittiön siisteys!! Näin ala-arvoista astioiden pesemistä en oo missään huomannut! Ihan jokainen astia, mihin oon koskenut on likainen!!!! Mut jooh, jos menisin nyt vaiks lepäämään ni jaksan sit illalla säätää:);)Tai sit meen tost huoneest ulos ku siel taitaa olla noita norjalaisia...;)Tai sit jään facebookiin kiinni ku sain sieltäkin hyvää seuraa:)

9 päivää ennen lähtöä

Moikka!

Enää 9 päivää ennen kuin Norja ottaa minut haltuunsa!! Tiistaina tulin viimeiseltä tämän kesän rippileiriltäni kotiin. Tuntuu kuin olisin jännittänyt juuri ensimmäistä rippikoululeiriäni nuokkarina, ja nyt ne ovat jo takana päin! Leirit kasvattivat minua ennen kaikkea työntekijänä, mutta myös ihmisenä! Nyt kuitenkin edessäni on jo uudet haasteet ja uudet kuviot!

Välillä olen ihan fiiliksissä uusista purjeistani! Tiedän, että pääsen kohti uusia maailman haasteita, haistelemaan uusia tuulia, kokemaan kaikkea uutta maan ja taivaan väliltä sekä ennen kaikkea kasvamaan ihmisenä. Tähän kaikkeen olen valmis. Tai olenko sittenkään?

Leirin jälkeen olen huomannut, että minulla on vielä hirveästi tekemistä ennen lähtöä. Norjasta ja Oslosta pitäisi tietää enemmän. Harrastus ja työmahdollisuudet yritän jo nyt ottaa selville, jotta Norjassa 4 kk:ta tulisi mahdollisimman hyvin käyttöön. Onhan tuo aika loppujen lopuksi varsin lyhyt! Englantia, ja norjaa yritän laittaa päähäni tämän viikon parhaani mukaan(minkä olisi jo voinut aloittaa aikoja sitten...tai no olenhan englantia jo koulussa lukenut, mutta en koskaan tarpeeksi paneutunut siihen). Kielten osaaminen voikin olla minulle todella iso haaste, josta tulen välillä ehkä tännekin purkautumaan. Toisaalta tiedän, että tulen oppimaan kieliä valtavasti matkani aikana ja sitä odotankin! Ei se haittaa, vaikka se olisi työnalla, koska sitten on ainakin opittavaa!;)

Onhan tässä muitakin haasteita odotettavissa, mutta olen ne valmis ottamaan. Nyt kun uudet purjeet kutsuvat tahdon lähteä niiden kanssa ylittämään jo näkyvissä olevaa merialuetta, mistä ei kuitenkaan koskaan voi tietää mitä kaikkea se tuo tullessaan! Mutta ehkä tietämättömyys onkin yksi parhaimmista asioista ;p. Itse rakastan uusien haasteiden kohtaamista, ja uusien alueiden valtaamista, siksi tähän lähdenkin, vaikka voin myöntää jännittävänikin! Lukekaahan täältä matkastani, mikäli tahdotte tietää mitä tuleva matkani tuo tullessaan! Ja antakaahan kommenttia!

-

"Elämä on niitä hetkiä, joihin tartumme kiinni tilaisuuden tullen. Kaunista on se mitä niistä kätkee sydämeen. Elämä on tarkoitettu elettäväksi, hetkeen tartuttavaksi - vain siten voi olla onnellinen."