perjantai 29. lokakuuta 2010

Sunnuntaina uskonelämää täynnä

Ei ehkä mikää paras aika kirjoittamiseen, yö,väsymys ja tämän illan mietteet päässä, mut hei yritetään. Tahdon kuitenkin teille jakaa elämääni!

Sunnuntai: 10.00 herätys kello pirahtaa. Eih, onko pakko! Molemmat vapaapäivät oon herännyt ihan liian aikasin. Huomenna taas olis mentävä päiväkotiin. Noh, mut hei nyt positiivisuus heti aamusta käyntiin ku sä olotilaas voit itse paljon vaikuttaa. Tänää pääsen kirkkoon. Jes, mahtavaa ensimmäistä kertaa täällä ollessani! Tämän jälkeen katson puhelinta ja näen iskältä saadun viestin et viestin ajankohtana oli faffalla ja voisin puhua jos olen hereillä. Jooh, se olis ollut tätä aikaa klo.9 en mä nyt hullu oo! Su aamu ja hereillä tohon aikaan! Mut yritetään nyt kuitenki pommittaa jos se olis viel faffalla. Ai ei oo vai, no höh! Mut et faffa soittaa mulle. Mahtavuutta, tykkään! Viime kerralla kun olin jutellut niin loppus multa prepaid(vaiks onhan mul siel taas rahaa..mut en muutenkaa oo sil soittanu kellekää muulle Suomeen ku faffalle ja pommittanu iskää). Klo.10.25 aamupala syömät, ja puolen tunnin pääst olis pakko olla kirkolla päin tapaamas ystävää. Klo.10.55 hei jee mä oon eka tääl. Soitan ja sanon et meen sisälle oottaa. Oho, huomaan et siel on toinenki meidän koulun vaihtari Matthias. Juttelen ja sovimme et menen illalla toiseen kirkkoon,mikä on enemmän nuorille suunnattu. Tutustun myös kirkon muutamaan työntekijään. Saan kuulokkeet millä voin sit kuunnella enkuksi palvelusta jos tahdon.
Klo.11.30 tilaisuus alkaa. Tänään on erilainen kerta. Olemme saaneet lähetystyöntekijöitä muutamasta paikasta kertomaan työstään, mut muuten noudattaa jumalanpalveluksen liturgiaa. Loppulaulujen kohdalla pikkulapset nousevat lavalle laulamaan ja laulut on ihania! Kirkon toimintaa olenkin kaivannut! Mut valtaa hyvänolon tunne!:) Elämä on tässä ja nyt, sekä Jumala on läsnä!
Klo.13.00 toiminta loppuu ja Liv(koulukaverini)kysyy olisiko minulla muutama tunti aikaa olla hänen kanssaan. Tottakai, mun lähtö Suomeen kun on kuitenkin joka päivä askeleen lähempänä ja nyt olisi mahdollisuus olla yhdessä niin kyllä! Koulujutut saa odottaa. Hän esittelee mut kavereilleen ja ostaa mulle vohvelin. Matthias pysäyttää mut juttelemaan kanssaan ja Liv menee moikkaamaan muita. Tämän jälkeen Matthias on lähdössä, mutta sanon että jos tahtoo niin voi tulla meidän mukaan kanssa. Olihan Matthias muutama päivä aikaisemmin sanonut että pitäisi viettää enemmän aikaa yhdessä, ja tiedän et Liv:lle se on ok niin mikä ettei. Mennään käymään Vigelandparkenissa ku on kaunis päivä kävellä. Tämän jälkeen kuitenkin mennään kahvilaan ja ihana on istuutua tosi viihtyisään kahvilaan hyvässä seurassa. Mietinkin siinä istuessa et onko just tällaisista hetkistä ne vaihtarijutut tehty!Hyvä seura, ja kahvikupponen ei se iloisuus muuta vaadi;P
Pian kuitenkin Liv joutuu lähtemään, ja päätämme lähteä Matthiaksen kanssa tekemään koulujuttuja ennen kuin illalla menemme toiseen kirkkoon. Kotona ollessani raivostun taas meidän käytävän oudolle tytölle ja juttelemme naapurini kanssa et täytyy mennä valittamaan hänestä maanantaina.
Klo.19 alkaa toinen kirkko. MNF:n lavan näköinen lava odottaa meitä, ja tykkään suunnattomasti siitä huoneesta. Siellä on sellainen sydämenmuotoinen kynttelikkö ja pian laulu alkaa. "Minä rakastin sinua jo ennen kuin olit maailmassa". Voiko upeampaa sanomaa olla tai upeampaa rakkautta kuin Jumalan rakkaus ihmisiä kohtaan. Olen varma että meidän ihmisten tulisi oppia Jumalan rakkaudesta jotakin toisia ihmisiä kohtaan! Anteeksi antamista silloinkin kun se todella vaikealta tuntuu, toisten kohtelemista samanarvoisena kuin sinä olet, ennen kaikkea rakkaus meidän ihmisten välillä tulisi olla rakkautta!<3 Rakkaudesta meidät ihmiset on tänne luotu ja sitä meidän tulisi toisillemmekin jakaa<3
Toimituksen jälkeen Matthiaksen kans jään suustani kiinni kahvilaan. Tajuan yhtäkkiä et kello on yli kymmenen. Meidän piti istua yhdessä vaan korkeintaan tunti nyt oli mennyt 45 minuuttia enemmän. Oho!:) Mut toisaalta meidän luokse oli tullut meidän luokkalainen tyttökin juttelemaan ja jutteliminen oli tehnyt hyvää varsinkin kun juttelun aiheena oli ollut uskonelämä ja Jumala suhde! Ihana olo oli kirkon jälkeen, sillä se valmisti siihenkin et Jumala on totisesti meidän kanssa ihan jokaisena päivänä ja jokaisena hetkenä! Vaiks mua vaivas ennen kirkkoon menoa alkava viikko päiväkodissa niin nyt tietäisin etten tosissaan ole niissä hetkissä yksin. Aina Hän on kanssani!<3

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti