No niin nyt on aika paljon tapahtunut. Keskiviikkona oltiin Vigelansparkenissa Natalien ja Hermulenin(Hennin) kanssa. Vitsit oli muuten ihan sairaan kaunis puisto, ja sielt löytys kivoja juttuja. Laitan kuvia sieltä heti kun pystyn.
Myöhemmin illalla mentiin Holmenkolleniin! Matkalla sinne Hennin poikaystävä Sebastian osti kaikille meille nuorille naisille keksit. Oli mahtava istuu hänen vanhempiensa autossa, ku heti tuli kotoisampi olo ku pääsi paikkoihin autolla:) Holmenkolleniin saavuttua otettiin Natalien kanssa kuvia. Siellä kun oli aivan uskomattomat maisemat! Joitain japanilaisia oli myös kameroitten kanssa, joten hyvin kuuluttiin ryhmään;) Kun menimme hotelliin sisään, Henni ja Sebastian oli jo ostanut meille drinkit ja muutenkin pitivät huolta, että olihan meillä kaikkea mitä tarvitsemme. Kyselivät monesti, että jos tahdotaan jotain niin he kyllä hakevat. Tosi ihania ihmisiä kummatkin! Yhteinen ryhmäkuvakin otettiin ja siitäkin näette kuvan aikanaan.
Torstai olikin vaikeampi päivä. Enkku ei sujunut, ja vain jotkut ryhmästi jaksoivat tulla juttelemaan. Opettajat olivat huolissaan yskästäni, mikä on aina PALJON pahemman kuuloinen mitä on ja yksikin lähti hakemaan teetä mulle.:) Perjantaina sit jotkut opettajat olivat kuulleet, että en ole hyvä englannissa ja hyvä ruotsissa joten tarjosivat tätä kieltä käytettäväksi. Mutta sanoin, että selviän kyllä, ja kyllä mä ymmärränkin lähes kaiken mitä puhutaan. Paljon vaikeampaa on tuottaminen, mutta annan mennä sit osaks änkyttäenkin tän alun. Eiköhän se sielt sit ala tulee ku on saanut lämmitettyä sen! Mut niin tosiaan opettajat pitävät meistä vaihtareista täällä tosi hyvää huolta!
Perjantain ryhmästä tykkäsin paljon enemmän, koska he todella tahtoivat jutella ja heitä ei haitannut vaikka en ollut hyvä enkussa vaan he jaksoivat jatkaa yrittämistä. Ton ryhmän kans sain puhuttua ruotsiakin lounastauolla, ja kaikki siit ryhmäst oli tosi mukavia. Ihmisiä joiden seuraan aion tulevaisuudessakin hakeutua.
Eilen oltiin juhlissakin. Siellä oli suurimmaks osaks kivaa. Mut siel kieltämät tuli vahvin koti-ikävä tähän astisista kokemuksista, koska suuri epätoivo kielitaidon suhteen tuli vastaan. Huomasin, että jotkut ihmiset olivat huomanneet kielitaito ongelmia, ja minua kohdeltiin sen mukaisesti. Minulle kerrottiin asioita paljon, ja keskitettiinki ne mulle mut välillä kun yritin sanoa jotain ni jos siitä ei tuntunut heti tulevan mitään se jätettiin huomiotta ja jatkettiin omaa kertomista. Toivoisin et ne oltais enemmän otettu huomioon, sillä yrittämällä vain voin oppia. Jokatapauksessa meidän kans oli mukavia ihmisiä. He tulivat yhdessä,istuivat meidän kanssa ja lähtivät yhdessä pois. Ja omapahan on vikani et kielitaito ei oikein oo vahva!! Jos vaiks joskus olisin aikaisemmin harjoittanut sitä paremmin! Mut joo kyl, se siit kun oon kielen kans kuitenki koko ajan tekemisissä. Eilenki ku tulin kotiin, ni tuntus et pääs ei olis kuulunukkaa ku enkkuu...
Tänään onneks sain sovittua tuon amerikkalaisen tytön kans, et kun näytän hälle sanoja mitä en osaa lausua ni voidaan katsoa niitä yhdessä. Hän opettaa mua lausumaan niitä. Tuli tosi hyvä olo, sillä näin todellakin opin!! Sanoja yritän opiskella nyt paljon aina ku vaan oon huoneessani, muuten taas kuulen ja puhun enkkua.
Tänään norjalainen poika Filip lähti opastamaan mulle ja Natalielle Osloa. Hän vei meidät ihan uskomattoman kauniisiin näköalapaikkoihin!! Sit oltiin Ooppera talon edustalla. Siel oli tosi ihmisläheinen lintu, jonka kanssa vietin aikaa kun Filip otti kuvia meistä:D Sen kans monet turistit jäivät leikkimään.:) Sit oltiin jäällä jota kukaan muu ei voi käyttää..hehe;) Suomeks sanottuna otettiin kuvia kun seisottiin heijastavien ikkunoitten edessä ja se näytti kuvis et oltais oltu jäällä. Oopera talolta lähdettiin syömään kebabbia:) Täällä kebabin väliin laitetaan maissiakin:)..Kaiken kaikkiaan vietettiin päivä, jonka tulen aina muistamaan! Vitsit, iloitsen kyllä niin suuresti siitä et olen nyt jo löytänyt ihania ihmisiä ympärilleni täällä:) Ja täällä on ihan uskommattoman kauniita paikkoja. Sanoinkin Filipille ja Natalielle tänään, et on outoa ajatella miten lähellä Suomea on niin eri tavalla kaunista!! Viel ku pääsen vuonoille ja enennän liikkumaan Norjaan!!
Mut ennen kuin kirjoitan elämän tarinani, ni lopetan. Tänään sain juteltua Saaran,Lindan, Tatun, mummin ja vanhempieni kanssa. Eilen kuulin vähän Johannasta, Tatusta ja Saarasta(tulloinkin:D), vanhemmistani ja Neasta(:D) sekä Kimmosta. Nyt kun mietin näitä yhteydenottoja ni vitsit ku ne on ollut mukavia ja tahdon pitää yhteyksiäkin täällä pitää ihmisiin! Tänään varsinki Linda sai mut nauramaan olemalla vaa oma suloinen persoonansa, ja jes se on tulossa tänne!! Siit tulee nii huippu viikonloppu!! Ja ainakin Kimmo ja perheeni sekä ehkä Jennikin tulevat käymään:D Mut ei mul kunnolla kieltämät Suomeen oo ikävä(ku oon ollu nii vähä aikaa vast), mut tiedän et sekin aika tulee...:D Ja on mul siel olevia ihmisiä ikävä! Ja tosiaan niin kuin eilen oli, niin tulee olemaan hetkiä kun ikävöin kotiinkin. Mut viihdyn täällä ja tää on mun koti nyt 4 kk:ta:D
lauantai 28. elokuuta 2010
keskiviikko 25. elokuuta 2010
4 päivänä
Hmm, mistäs sitä aloittais? Eilen oli orientoiva päivä. Tapasin kaikki tän koulun vaihtarit. Näitä on tänä vuonna vain 3 minun lisäkseni. Natalie USA:sta, Matthias Saksasta ja Magdalena Irlannista. Ensin kokoonnuimme luokkaan kordinaattorimme kanssa, ja juttelimme yleisistä asioista. Jo kertoessamme itsestämme huomasin, että olen heikompi englannissa kuin muut ja vaistosin toisien sen ymmärtävän. Hävetti vähän oma kielitaso ja eilisen päivän se vaivasikin. Kuulimme eilen myös retkestä Sjo:hon, minne voi ilmoittautua koulustamme 50 oppilasta. Itse todellakin tahdon mennä! Sinne lähdetään 2 viikon päästä viikonloppuna. Siellä kiipeillään vuonoilla, koskealasketaan, ja kaikkea muuta erikoista ja kivaa!! Onneksi olin jo kotona varautunut tähän, niin mulla on kaikki mitä tarvitsen retkelle!
Eilen myös muutama koulun oppilas esitteli Oslosta meille paikkoja, ja sain ostettua samalla reissulla ruokaa. Ostimme Natalien kanssa joitain ruokia yhdessäkin!:) Ja eilen illalla hän tekikin meille ruokaa:) Yksi norjalaisista tytöistä tuli myös syömään meidän kanssamme! Näiden tyttöjen kanssa juttelin todella paljon eilen. Katsoimme myös kuvia perheistämme, ja ystävistämme!
Eilen minulla valui koko päivän nenä ja oli ärsyttävää ku piti niistää 10-15 minuutin välein.
Tänään oli jo aamulla oppitunteja ja yllätyksekseni huomasin ymmärtäväni ainakin lähes kaiken mitä opettaja kertoi!! JEEEE!!! :D Tänään myös sain aamulla jo juteltua enemmän Natalien ja Matthiaksen kanssa. Jos tää jatkuis näin nii eihän mulla oo mitään ongelmaa! Pian osaan vaa enemmän englantia ja sit pystyn juttelee viel enemmän! Tätä/näitä päiviä odotankin! Jos oikeasti kielitasoni kehittyy näiden 4 kk aikana paljon, voin luvata että pidän sen yllä. Kuka tietää vaikka vihdoin ja viimein opiskeltuani tekisin sen mitä harkitsin jo vahvasti lukiossa eli lähtisin Amerikkaan au pairiksi! Yksi niistä harvoista asioista, missä todella oon katunut päätöstäni, siis se kun en lähtenyt Floridaan heti lukion jälkeen. Mut tää Norjan matka vois antaa au pairiksi lähtemiselle loistavan pohjan. En kuitenkaan ole vielä tehnyt päätöstäni tuossa au pairi asiassa, koska en tiedä miltä elämäni tuolloin näyttää, mutta voin myöntää sitä harkitsevani vahvasti! Sitä paitsi se voi olla joku aivan muukin paikka kuin Amerikka minne suuntaisin. Tahdon myös ottaa yhden asian kerrallaan ja päivän kerrallaan, joten nyt keskityn tähän päivään täällä!
Tänään olenkin luultavimmin lähdössä Holmenkolleniin Natalien ja yhden norjalaisen tytön ja hänen poikaystävänsä kanssa(vitsit kun en vielä nimeä muista:)). Menemme Holmenkollenissa ravintolaan katsomaan jalkapalloa skriiniltä. Tämä norjalainen tyttö, kun kannustaa Rosenborgia, ja meitäkin Natalien kanssa kiinnostaa peli. Tästä tulee varmaan tosi kivaa, sillä näiden ihmisten kanssa viihdyn todella hyvin.
Sit vielä yks asia, minkä tahdon jakaa teidän kanssa on se, et tällä norjalaisella tytöllä on undulaatti Hermuulen. Tämä on aivan ihana! Aluksi kuitenkin vähän pelkäsin häntä, ja kun hän tuli kädelleni hän alkoi näykkimään minua. Kuulema merkki siitä, että tahtoo tutustua ja tietää kenen kädellä on. Uskalsin kuitenkin pitää häntä olkapäälläni enkä enää ole niin pelokas tämän suhteen.
Mut jos nyt vaikka yrittäisin lopettaa kirjoittamista niin ehkä jaksatte lukeakin. Kommentoikaa jos olette lukeneet ja pitäkää muutenkin yhteyksiä. Vaikka täällä on kaikki hyvin, vähän kaipaan teidänkin luokse!!:) Keeping in touch!!;)
Eilen myös muutama koulun oppilas esitteli Oslosta meille paikkoja, ja sain ostettua samalla reissulla ruokaa. Ostimme Natalien kanssa joitain ruokia yhdessäkin!:) Ja eilen illalla hän tekikin meille ruokaa:) Yksi norjalaisista tytöistä tuli myös syömään meidän kanssamme! Näiden tyttöjen kanssa juttelin todella paljon eilen. Katsoimme myös kuvia perheistämme, ja ystävistämme!
Eilen minulla valui koko päivän nenä ja oli ärsyttävää ku piti niistää 10-15 minuutin välein.
Tänään oli jo aamulla oppitunteja ja yllätyksekseni huomasin ymmärtäväni ainakin lähes kaiken mitä opettaja kertoi!! JEEEE!!! :D Tänään myös sain aamulla jo juteltua enemmän Natalien ja Matthiaksen kanssa. Jos tää jatkuis näin nii eihän mulla oo mitään ongelmaa! Pian osaan vaa enemmän englantia ja sit pystyn juttelee viel enemmän! Tätä/näitä päiviä odotankin! Jos oikeasti kielitasoni kehittyy näiden 4 kk aikana paljon, voin luvata että pidän sen yllä. Kuka tietää vaikka vihdoin ja viimein opiskeltuani tekisin sen mitä harkitsin jo vahvasti lukiossa eli lähtisin Amerikkaan au pairiksi! Yksi niistä harvoista asioista, missä todella oon katunut päätöstäni, siis se kun en lähtenyt Floridaan heti lukion jälkeen. Mut tää Norjan matka vois antaa au pairiksi lähtemiselle loistavan pohjan. En kuitenkaan ole vielä tehnyt päätöstäni tuossa au pairi asiassa, koska en tiedä miltä elämäni tuolloin näyttää, mutta voin myöntää sitä harkitsevani vahvasti! Sitä paitsi se voi olla joku aivan muukin paikka kuin Amerikka minne suuntaisin. Tahdon myös ottaa yhden asian kerrallaan ja päivän kerrallaan, joten nyt keskityn tähän päivään täällä!
Tänään olenkin luultavimmin lähdössä Holmenkolleniin Natalien ja yhden norjalaisen tytön ja hänen poikaystävänsä kanssa(vitsit kun en vielä nimeä muista:)). Menemme Holmenkollenissa ravintolaan katsomaan jalkapalloa skriiniltä. Tämä norjalainen tyttö, kun kannustaa Rosenborgia, ja meitäkin Natalien kanssa kiinnostaa peli. Tästä tulee varmaan tosi kivaa, sillä näiden ihmisten kanssa viihdyn todella hyvin.
Sit vielä yks asia, minkä tahdon jakaa teidän kanssa on se, et tällä norjalaisella tytöllä on undulaatti Hermuulen. Tämä on aivan ihana! Aluksi kuitenkin vähän pelkäsin häntä, ja kun hän tuli kädelleni hän alkoi näykkimään minua. Kuulema merkki siitä, että tahtoo tutustua ja tietää kenen kädellä on. Uskalsin kuitenkin pitää häntä olkapäälläni enkä enää ole niin pelokas tämän suhteen.
Mut jos nyt vaikka yrittäisin lopettaa kirjoittamista niin ehkä jaksatte lukeakin. Kommentoikaa jos olette lukeneet ja pitäkää muutenkin yhteyksiä. Vaikka täällä on kaikki hyvin, vähän kaipaan teidänkin luokse!!:) Keeping in touch!!;)
maanantai 23. elokuuta 2010
2 kokonainen päivä Oslossa
Vitsit must tuntuu just täl hetkel et mun pää halkee. Oon tulos kipeeks, ja siit en tykkää yhtään! Miks heti tähän alkuun tarttee sairastaa? Kiva ku koko ajan oot niistämässä...mut hei on täs suurin osa hyvääkin, joten valittelut sikseen!!:D
Tänään menin aamulla kouluun vapaaehtoisesti!! Nii onks mulla kuumetta? No ei, vaan tahdoin jo mennä tutustumaan koululaisiin ja kouluun! Juttelin yhden opettajan kanssa heti alkuun. Tämän jälkeen alkoi tervetuliaistilaisuus. Hah, tajusin sieltä sun täältä lauseita, ku he puhuivat norjaksi. Tervetuliaistilaisuuden jälkeen päätin mennä syömään, kun muutkin menivät.
Siinä jonossa tulikin todella kiltti maahanmuuttajapoika juttelemaan mun kans, ja pyysi syömään hänen kanssaan. Olin osaksi tosi tyytyväinen, mutta samalla jo mielessäni pyöri että tahtoisin suurempaan porukkaan päästä tutustumaan. Pöydässä hetken juteltuamme, hän pyysi minua viettämään illan hänen kanssaan. Ekaks menin vastaamaan hyväksyttävästu, mutta tämän jälkeen aloin miettimään enemmän asiaa. Tämä senkin takia, että eilen illalla muutamia norjalaisia sairaanhoitaja opiskelijoita kävi juttelemassa mun kans ja ehdimmme suunnittelemaan kaikkea mitä tekisimme yhdessä. Uskon heidän tulevan tänään oveni taakse. Heidän kanssaan viihdyin TODELLA hyvin, joten inhottavaa jos heti alkuun olenkin muualla!!
Toisaalta näin toisen vaihtarin ennen kuin koulusta lähdin ja hänen kanssaan lupauduin käymään kaupassa ja tekemään ruokaa. Hän oli USA:sta. Todella mukava nuori nainen hänkin!:) Eniten vain vaivaa se, et tosiaan nyt on puhuttava englantia ja se ei oo kauheen vahva. Toivottavasti hän jaksaa mua siitä huolimatta! Toisaalta menihän mulla ihan hyvin tänään ku juttelin englantia tämän maahanmuuttajan(sit siihen meidän kans tuli nuori nainen, joka on myös maahanmuuttaja), tän vaihtarin ja sit opettajien kans. Ja näin sit ainakin opin kieltä!
Mut jooh kaikki hyvin, kunhan ei ota huomioon sitä et oon kipee. Sit toinen asia mis menee hermot pian on keittiön siisteys!! Näin ala-arvoista astioiden pesemistä en oo missään huomannut! Ihan jokainen astia, mihin oon koskenut on likainen!!!! Mut jooh, jos menisin nyt vaiks lepäämään ni jaksan sit illalla säätää:);)Tai sit meen tost huoneest ulos ku siel taitaa olla noita norjalaisia...;)Tai sit jään facebookiin kiinni ku sain sieltäkin hyvää seuraa:)
Tänään menin aamulla kouluun vapaaehtoisesti!! Nii onks mulla kuumetta? No ei, vaan tahdoin jo mennä tutustumaan koululaisiin ja kouluun! Juttelin yhden opettajan kanssa heti alkuun. Tämän jälkeen alkoi tervetuliaistilaisuus. Hah, tajusin sieltä sun täältä lauseita, ku he puhuivat norjaksi. Tervetuliaistilaisuuden jälkeen päätin mennä syömään, kun muutkin menivät.
Siinä jonossa tulikin todella kiltti maahanmuuttajapoika juttelemaan mun kans, ja pyysi syömään hänen kanssaan. Olin osaksi tosi tyytyväinen, mutta samalla jo mielessäni pyöri että tahtoisin suurempaan porukkaan päästä tutustumaan. Pöydässä hetken juteltuamme, hän pyysi minua viettämään illan hänen kanssaan. Ekaks menin vastaamaan hyväksyttävästu, mutta tämän jälkeen aloin miettimään enemmän asiaa. Tämä senkin takia, että eilen illalla muutamia norjalaisia sairaanhoitaja opiskelijoita kävi juttelemassa mun kans ja ehdimmme suunnittelemaan kaikkea mitä tekisimme yhdessä. Uskon heidän tulevan tänään oveni taakse. Heidän kanssaan viihdyin TODELLA hyvin, joten inhottavaa jos heti alkuun olenkin muualla!!
Toisaalta näin toisen vaihtarin ennen kuin koulusta lähdin ja hänen kanssaan lupauduin käymään kaupassa ja tekemään ruokaa. Hän oli USA:sta. Todella mukava nuori nainen hänkin!:) Eniten vain vaivaa se, et tosiaan nyt on puhuttava englantia ja se ei oo kauheen vahva. Toivottavasti hän jaksaa mua siitä huolimatta! Toisaalta menihän mulla ihan hyvin tänään ku juttelin englantia tämän maahanmuuttajan(sit siihen meidän kans tuli nuori nainen, joka on myös maahanmuuttaja), tän vaihtarin ja sit opettajien kans. Ja näin sit ainakin opin kieltä!
Mut jooh kaikki hyvin, kunhan ei ota huomioon sitä et oon kipee. Sit toinen asia mis menee hermot pian on keittiön siisteys!! Näin ala-arvoista astioiden pesemistä en oo missään huomannut! Ihan jokainen astia, mihin oon koskenut on likainen!!!! Mut jooh, jos menisin nyt vaiks lepäämään ni jaksan sit illalla säätää:);)Tai sit meen tost huoneest ulos ku siel taitaa olla noita norjalaisia...;)Tai sit jään facebookiin kiinni ku sain sieltäkin hyvää seuraa:)
torstai 12. elokuuta 2010
9 päivää ennen lähtöä
Moikka!
Enää 9 päivää ennen kuin Norja ottaa minut haltuunsa!! Tiistaina tulin viimeiseltä tämän kesän rippileiriltäni kotiin. Tuntuu kuin olisin jännittänyt juuri ensimmäistä rippikoululeiriäni nuokkarina, ja nyt ne ovat jo takana päin! Leirit kasvattivat minua ennen kaikkea työntekijänä, mutta myös ihmisenä! Nyt kuitenkin edessäni on jo uudet haasteet ja uudet kuviot!
Välillä olen ihan fiiliksissä uusista purjeistani! Tiedän, että pääsen kohti uusia maailman haasteita, haistelemaan uusia tuulia, kokemaan kaikkea uutta maan ja taivaan väliltä sekä ennen kaikkea kasvamaan ihmisenä. Tähän kaikkeen olen valmis. Tai olenko sittenkään?
Leirin jälkeen olen huomannut, että minulla on vielä hirveästi tekemistä ennen lähtöä. Norjasta ja Oslosta pitäisi tietää enemmän. Harrastus ja työmahdollisuudet yritän jo nyt ottaa selville, jotta Norjassa 4 kk:ta tulisi mahdollisimman hyvin käyttöön. Onhan tuo aika loppujen lopuksi varsin lyhyt! Englantia, ja norjaa yritän laittaa päähäni tämän viikon parhaani mukaan(minkä olisi jo voinut aloittaa aikoja sitten...tai no olenhan englantia jo koulussa lukenut, mutta en koskaan tarpeeksi paneutunut siihen). Kielten osaaminen voikin olla minulle todella iso haaste, josta tulen välillä ehkä tännekin purkautumaan. Toisaalta tiedän, että tulen oppimaan kieliä valtavasti matkani aikana ja sitä odotankin! Ei se haittaa, vaikka se olisi työnalla, koska sitten on ainakin opittavaa!;)
Onhan tässä muitakin haasteita odotettavissa, mutta olen ne valmis ottamaan. Nyt kun uudet purjeet kutsuvat tahdon lähteä niiden kanssa ylittämään jo näkyvissä olevaa merialuetta, mistä ei kuitenkaan koskaan voi tietää mitä kaikkea se tuo tullessaan! Mutta ehkä tietämättömyys onkin yksi parhaimmista asioista ;p. Itse rakastan uusien haasteiden kohtaamista, ja uusien alueiden valtaamista, siksi tähän lähdenkin, vaikka voin myöntää jännittävänikin! Lukekaahan täältä matkastani, mikäli tahdotte tietää mitä tuleva matkani tuo tullessaan! Ja antakaahan kommenttia!
-
"Elämä on niitä hetkiä, joihin tartumme kiinni tilaisuuden tullen. Kaunista on se mitä niistä kätkee sydämeen. Elämä on tarkoitettu elettäväksi, hetkeen tartuttavaksi - vain siten voi olla onnellinen."
Enää 9 päivää ennen kuin Norja ottaa minut haltuunsa!! Tiistaina tulin viimeiseltä tämän kesän rippileiriltäni kotiin. Tuntuu kuin olisin jännittänyt juuri ensimmäistä rippikoululeiriäni nuokkarina, ja nyt ne ovat jo takana päin! Leirit kasvattivat minua ennen kaikkea työntekijänä, mutta myös ihmisenä! Nyt kuitenkin edessäni on jo uudet haasteet ja uudet kuviot!
Välillä olen ihan fiiliksissä uusista purjeistani! Tiedän, että pääsen kohti uusia maailman haasteita, haistelemaan uusia tuulia, kokemaan kaikkea uutta maan ja taivaan väliltä sekä ennen kaikkea kasvamaan ihmisenä. Tähän kaikkeen olen valmis. Tai olenko sittenkään?
Leirin jälkeen olen huomannut, että minulla on vielä hirveästi tekemistä ennen lähtöä. Norjasta ja Oslosta pitäisi tietää enemmän. Harrastus ja työmahdollisuudet yritän jo nyt ottaa selville, jotta Norjassa 4 kk:ta tulisi mahdollisimman hyvin käyttöön. Onhan tuo aika loppujen lopuksi varsin lyhyt! Englantia, ja norjaa yritän laittaa päähäni tämän viikon parhaani mukaan(minkä olisi jo voinut aloittaa aikoja sitten...tai no olenhan englantia jo koulussa lukenut, mutta en koskaan tarpeeksi paneutunut siihen). Kielten osaaminen voikin olla minulle todella iso haaste, josta tulen välillä ehkä tännekin purkautumaan. Toisaalta tiedän, että tulen oppimaan kieliä valtavasti matkani aikana ja sitä odotankin! Ei se haittaa, vaikka se olisi työnalla, koska sitten on ainakin opittavaa!;)
Onhan tässä muitakin haasteita odotettavissa, mutta olen ne valmis ottamaan. Nyt kun uudet purjeet kutsuvat tahdon lähteä niiden kanssa ylittämään jo näkyvissä olevaa merialuetta, mistä ei kuitenkaan koskaan voi tietää mitä kaikkea se tuo tullessaan! Mutta ehkä tietämättömyys onkin yksi parhaimmista asioista ;p. Itse rakastan uusien haasteiden kohtaamista, ja uusien alueiden valtaamista, siksi tähän lähdenkin, vaikka voin myöntää jännittävänikin! Lukekaahan täältä matkastani, mikäli tahdotte tietää mitä tuleva matkani tuo tullessaan! Ja antakaahan kommenttia!
-
"Elämä on niitä hetkiä, joihin tartumme kiinni tilaisuuden tullen. Kaunista on se mitä niistä kätkee sydämeen. Elämä on tarkoitettu elettäväksi, hetkeen tartuttavaksi - vain siten voi olla onnellinen."
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)