Maanantaina: Klo.8.00 herätyskello soi. Äähh, MÄ VIHAAN MAANANTAITA!Mä vihaan kaikkea maanantaissa. Vihaan sitä, et tiedän et koko arkiviikko aikaisia aamuja edessäni, paljon työtehtävää ja koulutehtävää edessä, ei paljoakaan vapaata. Sitä paitsi mul on ihan sairaan kylmä ja pientä orastavaa nuhaa on tiedossa. Täs ei oo mitää hyvää. Noh, mut saan mä sinäkin aamuna itseni iloiseksi!:) Vaiks miettimällä sitä et tän aamun jälkee on yks vähempi aikaisista aamuista jäljellä ennen vkl:a!:D
Klo.8.30 pääsen päiväkotiin. Ensimmäisillä silmäyksellä huomaan et aikuiset on väsyneitä ja lapsetkin. Noh, en oo ainakaa yksin väsynyt. Tuntuu, että sinä päivänä mun on pakko aloittaa melkein alusta luomaan lasten kanssa suhdetta. Olinhan viime viikolla vain kaksi päivää päiväkodissa, koska muut olin koulussa. Yhtäkkiä kuitenkin kello on jo ykstoista ja harkkaohjaani tahtoo palaveriin kanssani. Yritän kysellä rakentavaa palautetta, mutta sellaista ei ole paljoa kuulema antaa. Hänen mielestään olen solminut tosi hienosti lapsiin jo suhdetta, vaikka olen ollut vasta kaks ja puoli päivää. Noh, tavallaan se multa luontuu luonnollisesti, ei mun tartte yrittää mitää. Mä tykkään lapsista ja ne musta, ainaki yleensä;) Mut tää onki se mikä antaa mulle voimaa tähän harkkaan. Sain kuulla vain että jatka samalla malilla et nyt aluksi on tärkeää juuri se et leikin ja olen lasten kanssa:)
Illalla Filip tulee illaksi juttelemaan kanssani, koska su oli jäänyt kaikki pahasti kesken. Kun olin tullut kirkosta hän tuli ja juttelimme puolkahteen asti(nii ihmetteelks joku jos olin sit ma väsynyt?) Mut toi juttelu aihe oli todella merkittävä, joten olihan se pakko jutella siihen saakka et sanoin et nyt mun on pakko mennä nukkuu;)
Tiistai: Päiväkodissa päivä ja ilta oli haavena saada olla yksin. Mut ei siit sit mitää tullut ku yks naapuristani sai mut tanssimaan hänen kanssaan keittiössä ja sit kauppaan. Jaah, noh siinähän se päivä meni.
Keskiviikko:Päiväkodissa päivä ja illalla tanssiaerobickiin. Matkalla sinne olin et joo yleensä tanssiaerobick saa mut kyl iloseks mut mitenköhän käy nyt ku oon tosi väsynyt ja nälkäkin ois. Eka biisi saa mut miettii et yleensä oon täs kohtaa ihan fiiliksissä. Toinen biisi sit jo viekin mut mukanaan! Jee, tanssiminen. Tää on se mun juttu!!:D Osaan sarjan lähes täydellisesti sarjan joitakin juttuja tarttis viel parantaa. Noh, seuraavaksi sit. Metrossa tullessani pois päin mietin et tosissaan ke on mulle onnenpäivä, silloin olen yleensä onnellinen ainakin iltaisin:D
Torstai:Päiväkoti. Ääh mä en jaksa! Tää saa mut hermoromahduksen partaalle. Jokainen lapsi vuorollaan itkemässä. Naisvaltaisten työpaikkojen tyypillinen ongelma ilmenee tässä päivässä, mut onneks pienimuotoisena eikä mua koskevana.:) Viimiseen tuntiin pyysin monta kertaa et Jumala oo mun kanssa nyt tässäkin hetkessä et mä en pian jaksa tätä. Nii Hän olikin!:) Vaiks tilanne päiväkodissa oli melko kaaoksinen niin tiedän et tein näytön tuona iltapäivänä et todellakin pärjään hankalissakin tilanteissa. Tiedän kyl paljon siitä miten asioita lasten kans hoidetaan, mut en tiedä vaa et kestäiskö mun pää sitä et tekisin virkaa päiväkotiin. Ehkä ne nuoret on se mun juttu!;) Toisaalta koskaan ei voi tietää ja lapset ovat vallan suloisia otuksia ja sitä paitsi voin myöntää et ihan sydämestäni pidänki näistä päivistä vaiks ne välillä voikin jossain kohtaa viedä mut hermoraunioin paralle:)
Klo.15.30 tulen kotiin ja juttelen Suomeen päin.<3 Sit oliskin jo pian aika lähteä Diakonhjemmetin(eli täällä kouluni) järjestämään illan viettoon. Fiilikset ei oo korkeella, en todellakaa tiedä ketä sinne on tulossa paitsi et molemmat vaihtarit mut jos niil on jotkut tutut siel jo ni mitä mä siel teen. Oon sitä paitsi tosi väsynyt! Klo.19.50 pääsen kouluun ja heti näen tutun ihmisen jonka kanssa jutella. Tosi kivaa vaihtaa kuulumisia!:) Tämän jälkeen näen vaihtarit ja Filipin ja Alexin:) Meen heidän kanssaan istumaan ja sit huomaan et siin vieressä on mun yhden kurssin kavereita. Sen kurssin, mikä loppui viikko sit. Nämä kun huomaa mut alkavat juttelemaan tosi paljon, ja jokainen sanoo et nykyinen kurssi ei oo sama ilman mua ja päivälläkin olivat puhuneet että kaipaavat mua sinne heidän kanssaan. Mikä ihaninta niin heistä huomasi, että he selvästi tarkoittivat sitä<3 Sit yks tyttö laulaa lauluja ja huokaisen niide aikana helpotuksesta.Täälhän tosissaan on tuttuja ja ihania ihmisiä<3 Mietin myös sitä mitä viikko sit multa pyydettiin, kun kirjoitan runoja enkuksi niin voinko antaa sen hänelle et hän tahtoo tehdä siihen instrumenttiversion. Vähäks siistii!:) Tähän tosisaan tahdon käyttää aikaa! Sekä ihan oikeasti nyt vois tulla paljon tasokkampia niistä ku vielä tänä kesänä. Laulujen jälkeen yksi tyttö, tulee juttelemaan mun kans, sanoo et juteltiin viimeksi vain englantia kuin juteltiin. Mielessäni on vaan et ai jaa, missäsköhän ja mitä ollaan juteltu toistemme kans:D Mä en tosissaan muista mis nää kaikki oon nähnyt ja sotkenkin niitä toisiinsa:)
Sit tulee sen illan odotetuin bändi lavalle ja pian mul on olo et mun on PAKKO päästä lavalle tanssii tuli näist kukaa mun kans sit tai ei. Pari biisiä ja lähden yksin lavaa kohden. Filip pysäyttää ja sanoo et ei osaa tanssia hyvin mut voi tulla:) Yllytän häntä tulemaan:) Siellä lavalla on yks poika joka tulee alusta asti meidän kans tanssimaan, kenet tunnetaan ennestään ja sit yks tyttö. Ihanaa, parasta saan pitkästä aikaa ihan oikeasti tanssia diskotanssia:) Tykkään! Tiedän myös mitä tuun tekee ku tuun Suomee! Tanssiii diskoon on PÄÄSTÄVÄ!! Tosin yritän ja ehtiä täälläkin! :) Tanssimisen jälkeen palaan pöytään ja siel on yks tyttö ketä en ollut nähnytkää vähään aikaa ja meillä riittää hirmuisesti puhuttavaa! Vaihdettaankin puhelinnumerot ja facebookiin lupaan lisätä:)Käyn hakemassa myös keskustelun välissä kakkua itselleni, sillä en ollut vielä ehtinyt syömään. Sit tajuttaan katsoa ympärillemme ja monet olivat jo lähteneet. Sit pöytäseurueeni yrittivät pyytää mua heidän kanssaan jatkoille. En kuitenkaan mene, sillä koulujutut vielä odottavat. Alex kantaa mua yhdellä hartiallaan sanoen et ihan varmasti tulen ja tämän jälkeen Filip tulee ottamaan musta kiinni ja sanomaan et ihan oikeasti mun tulee mennä heidän kanssaan. Mutta pysyin päätöksessäni. Jesh!!:) Tein sen:) Ilasta jäi tosi hyvä muisto, ja tykkään hurjasti näistä ihmisistä:)<3
Perjantai:Aamusta asti oon tosi onnellinen. Vkl alkamassa ja eilinen oli tosi onnistunut ilta. Tääl saan koko ajan kutsuja kaikkialle ja kaikkien kanssa tahtoisin viettää mahd. paljon aikaa! Mä voisin ihan oikeesti jäädä asumaan tänne jos opiskelut ei ois kesken ja rakkaimpiani ei olis Suomessa<3 Mä en voi koskaan hehkuttaa tätä elämää tarpeeks niin kuin Natalie sanos n.2 vko:a sit ni voisin sanoa saman tähän väliin sillä se pitää paikkaansa myös minun kohdalla:Älkää rakkaat ymmärtäkö väärin, mulla on suuri ikävä teitä, mut tätä paikkaa rakastan<3!
Sit tähän loppuun se et tänää olin koulussa ja illalla vietin aikaa itseni kanssa! Siivoilin ruokakaapin, jääkaapin ja omaanhuoneni sekä makoilin vaan sängylläni. Se oli ihanaa, tavallaan niin ku pysäyttää aika itekseen itselleen:)<3 Tulin siihen tulokseen et ihminen tarvitsee aikaa tosissaan itselle sopivassa määrin itselleen sekä sit itselleen sopivissa määrin toisille:) Silloin ihminen nauttii kummastakin paljon! Sit tahdon sanoa tähän loppuun, et tällä viikolla oli hurjaa huomata et ihan oikeesti en oo miettinyt vähään aikaa koti-ikävää pahemmin. Pieniä hetkiä tulee et nyt tekis mieli saunaa, yms. Mut kunnollista ei oo vähään aikaa tullut. Nyt täl viikol kuitenkin pariiseen otteeseen ku oon kuullu et joistakin läheisistäni tuntuu et oon tääl viel kauan ja et on ikävä ni tajusin et ihan oikeesti et en oo ees aatellu asiaa et jollai muulla vois olla ikävä kuin perheelläni. Vaiks tottakai on ku nyt aattelen jälkeen päin, sen takia tahdon yrittää pitää enemmän Suomeenkin päin yhteyksiä ku oon tajunnut et mul on vaa nii pal uutta ollu et kaikki on mennyt touhottaessa, mut kun pysähdyn katsomaan ympärilleni tajuan etten ole paljoakaan Suomeen päin ollut yhteyksissä! Sen takia nyt sopii lause:mandoliini miehen matka tää on täynnä elämää niin että joskus unohtaa voi kuinka toinen odottaa mutta muistan sinut kuitenkin<3 Todellakin muistan teidät läheiseni ja ikävä on valta jos sitä lähtee miettimään, niin kuin kyllä blogissani olen tämän teille aina silloin tällöin muistaneet sanoa<3 Nyt on vain aikani olla täällä ja kokea tämä kaikki ja pysähtyä miettimään maailman ihmeellisyyttä, kauneutta ja sitä miten hassua on ajatella et jos nyt jäisin tänne niin elämäni menis niin eri rataa kuin se että tulen Suomeen...loppujen lopuksi melko piankin! Oon jo yli puolen välin..hui!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti